Maustettu oliiviöljy

Tämä idea tuli naapurilta, jonka luona olimme syömässä. Salaatin mausteeksi oli tarjolla oliiviöljyä, ja pullon pohjalla oli valkosipulinkynsiä tuomassa makua. Päätettiin sitten kokeilla myös: me laitettiin yhteen pulloon valkosipulia, habanero ja tuoretta timjamia, toiseen valkosipulia ja rosmariinia (habanero unohtui). Annettiin marinoitua pari viikkoa ja sitten kokeiltiin salaatin mausteena. Ja vau, se missä oli timjamia oli tosi herkkua! Rosmariiniöljy oli myös hyvää, mutta ei niin ihmeellistä.

Huomenna me lähdetään tien päälle pariksi kolmeksi viikoksi, joten nämä uudet satsit ehtii marinoitua hyvin ennen maistelua. Tällä kertaa laitettiin molempiin muutama valkosipulinkynsi, yksi habanero ja timjaminoksia. Toiseen pulloista lisättiin vielä muutamia basilikanlehtiä. Habanero tekee öljystä suhteellisen tulista, sitä kannattaa laittaa vähemmän jos ei ole tottunut.

Pullona kannattaa käyttää sellaista, jossa on tuo annostelukorkki, että saa tarpeeksi pieniä määriä ulos kerralla ja korkki on helppo irrottaa täyttämistä varten. Ainoat mitä me löydettiin kaupasta (ei etsitty kuin yhdestä) oli tuollaiset pikkupullot; oikeastaan on fiksumpaa käyttää isoa pulloa, jotta öljy ehtii marinoitua mahdollisimman kauan samalla kun sitä jo käyttää.

En tosin edelleenkään suosittele kovin lotraamaan öljyjen kanssa, koska ne on jalostettuja tuotteita, jossa ei ole koko kasvi/hedelmä mukana vaan pelkkä rasvaosuus. Luulisin kuitenkin että pieninä määrinä, raakana ja hyvälaatuisena silloin tällöin öljy on ihan OK.

Huomisesta lähtien olen siis tauolla, me mennään Etelä-Ranskaan eräälle vaihtoehtofestarille viikoksi ja sen jälkeen vegaanileirille, ja mahdollisesti sen jälkeen vielä yhdelle hippifestarille. Näistä juttua sitten kun tulen takaisin!

Vakioillallinen

Siitä lähtien kun tulin tänne toukokuun puolessa välissä, olen syönyt lähestulkoon joka ilta lähes saman illallisen. Erityisesti siksi että se on niin hyvää, ja osittain myös siksi etten ole jaksanut vaivautua miettimään muita vaihtoehtoja.

 Illallinen koostuu isosta värikkäästä salaatista, joka syödään käsin salaatinlehtien kanssa rullaperiaatteella. Oli muuten hauska kun korealainen kaveri tuli kylään ja istuttiin pöytään, ja se sanoi että korealaiset syö ihan samaan tapaan lattialla, salaatinlehtikääryleitä, ja laittaa tuoretta merilevää täytteeksi (jota meillä oli silloin tarjolla myös).

 Salaatissa on aina melkein samat ainekset, tässä eilisen salaatti:

-2/3 kookospähkinän liha raasteena
-1 kesäkurpitsa raasteena
-6-7 tomaattia pilkottuina (monitoimikoneella)
-1 sipuli
-1 valkosipulinkynsi
-1 ananas pilkottuna
-pari punaista suippopaprikaa pilkottuna
-merivettä, curryjauhetta

Sitten vain salaatinlehti lautaselle, salaattia täytteeksi, rullaus ja suuhun. Rullaan voi laittaa myös esim. ituja (alfalfa, fenkoli, retiisi...), tuoretta tai kuivattua merilevää, kookos-pähkinäjogurttia (!), tilkan maustettua öljyä ja/tai omenasiiderietikkaa...

 Salaattia voi myös varioida eri tavoin:

1. Ainekset: Joskus laitan raastettua punajuurta tai porkkanaa, tai jopa valkokaalta (siinä on oikeastaan vähän liikaa pureksimista minun makuun). Ananas oli harvinainen ainesosa, paprikaakin laitan aika harvoin. Miedommat sipulit sopii hyvin, kevätsipuli jne. Tykkään myös laittaa vähän tuoretta chiliä pilkottuna. Kurkkua on ollut mukana monesti.
Yksi tämän salaatin eduista on juuri se, että siihen voi laittaa vähän mitä kaapista löytyy, mikä itselle on mieleen ja mikä on milloinkin sesongissa ja edullista. Minusta on nimenomaan rasittavaa metsästää tiettyjä aineksia jotain reseptiä varten.

2. Ainesten pilkkominen: esim. kurkun voi joko raastaa, pilkkoa tai leikata spiraalileikkurilla nuudeleiksi, tai kuorimaveitsellä tagliatellemuotoon.

3. Mausteet: Usein laitan merivettä, valkopippuria ja jotain yrttiä (torilla oli aikaisemmin luomupersiljaa joten se oli vakioaines, nyt laitan jotain muuta, joskus kuivattuakin). Tähän voi halutessa lisätä myös omenasiiderietikkaa. Yksi versio on provencen yrtit -tyyppinen: tuoretta (jos mahdollista) timjamia, basilikaa ja oreganoa, pippuria. Tai pelkkää basilikaa ja pippuria. Toinen versio on curry, sen kanssa sopii myös sitruunamehu. Kerran tein pad thai -tyyppistä, johon laitoin inkivääriä, sitruunamehua ja vähän seesamiöljyä (öljyjen kanssa tosin kannattaa olla varovainen). Joskus olen myös puristanut klementiinejä sekaan. Tänä iltana ajattelin viimein kokeilla minttua kuskussalaatin tapaan, ja ehkä lisäksi persiljaa, pippuria, sitruunamehua...

Rakastan noita meidän kirppikseltä ostettuja posliinilautasia ja kulhoja! Tänä kesänä ollaan käyty aika monella ja aina siellä on aivan ihania polsiinisia kultareunaisia kannuja, teekuppeja, pikkulautasia...

Raakavegaanin sipsit

Kokeilin viimein kaikkien raakailijoiden tuntemaa herkkua eli lehtikaalisipsejä! Ja täytyy sanoa että tajuan miksi ne on suosittuja.
Vähän toisenlaisia sipsejä voi tehdä kesäkurpitsasta.

 Tein niin että leikkasin kesäkurpitsasta siivuja mandoliinilla, ja lehtikaalin revin paloiksi. Seuraavaksi kastoin molemmat tällaisessa marinadissa:

-merivettä
-omenasiiderietikkaa
-maustettua oliiviöljyä (tästä postaus tulossa pian)
-valkopippuria
-...ehkä jotain yrttiä? Joka tapauksessa marinadin voi maustaa miten haluaa. Ensi kerralla laitan ehkä tilliä ja valkosipulijauhetta...

Sitten asettelin kasvikset kuivuriin ja kuivatin 40 asteessa kunnes rapeita (ehkä 4 tuntia, kesäkurpitsoissa kesti kauemmin kuin lehtikaaleissa). Nam! Molemmat sipsit on hyviä, mutta kesäkurpitsasipsit ei ole niin suussasulavan rapeita ja maukkaita kuin lehtikaalisipsit. Lehtikaalisipsit oli tosin vähän liiankin suolaisia, joten ensi kerralla laitan vähemmän merivettä marinadiin. Oikeastaan öljyäkin olisi voinut olla vähän vähemmän, vaikkei sitä paljoa ollutkaan. Jotenkin suola ja öljy tiiviistyy lehtikaaleissa koska ne on ohuempia kuin kesäkurpitsasiivut.

Testasin itse asiassa myös porkkanasiivuja, mutta niistä ei tullut kummoisia sipsejä, vaan aika sitkeitä. Ehkä se toimisi jos siivuista saisi vielä ohuempia.

Mikä harmi että täällä Ranskassa on niin hankala löytää lehtikaalta! Mutta ensi kesänä me laitetaan sitä kasvimaalle, ja paljon.

Tee-se-itse -pigmentti ja jauhomaali

Jatkoa edelliseen postaukseen. Mietin aikaisemmin maaleja sekoitellessa että miten voisin tehdä itse pigmenttejä maalien värjäykseen. Löysin sitten Youtubesta videon, jossa neuvottiin jauhamaan pastelliliituja, ja päätin kokeilla.

 Menetelmä on yksinkertainen: tarvitsee vain ostaa paketti pehmeitä pastelliliituja (ei kovia, joita ei saa jauhettua) ja jauhaa ne mahdollisimman hienoksi esimerkiksi kuvassa olevan tyyppisellä lekalla. Valitsin työpöydän väriksi turkoosin.

Sitten tein jauhomaalin tämän videon mukaisesti, paitsi että tein vain puolikkaan annoksen. Tässä resepti:

100g vehnäjauhoa (vehnäjauhoja pitäisi käyttää vain tällaisiin tarkoituksiin!)
1 l vettä
1 dl pellavaöljyä
200g pigmenttijauhetta

Mittaa jauho kattilaan, lisää desi vettä ja sekoita huolellisesti vispilällä. Lisää loput vedestä. Laita keittolevy päälle (ei liian isolle ettei pala pohjaan mutta saa pulppuilla), kuumenna 10 minuutin ajan. Lisää öljy ja pigmentti. Kuumenna vielä 20 minuutin ajan. Maali on valmis käytettäväksi!

 Tällä kertaa maalinteko onnistui erinomaisesti - paitsi että... tajusin että pigmenttiä oli todella vähän, ei edes puolta tarvittavasta määrästä. Kun lisäsin pigmentin, maali muuttui tosi kauniin väriseksi turkoosiksi. Sitten lisäsin öljyn, ja auts - väri muuttuikin vihertäväksi... vähän harkitsin että pitäisikö lisätä tummansininen liitu joukkoon mutta en sitten viitsinyt.

Kun aloin maalamaan, huomasin että maali oli harvinaisen läpikuultavaa - oletettavasti koska pigmenttiä oli niin vähän. Ei tulos kuitenkaan pahalta näyttänyt. Lopulta kuivuttuaan maali muuttui vähemmän läpikuultavaksi ja vihreämmäksi. Täytyy sanoa että olen vähän pettynyt koska en halunnut vihreää pöytää vaan sinisenturkoosin. Jauhomaalia tehdessä on siis hyvä laittaa tarpeeksi pigmenttiä tai ottaa huomioon pellavaöljyn keltaisuus ja miten se vaikuttaa maalin lopulliseen väriin.

PS. Huomasin myöhemmin että leka toimii mahtavasti myös pähkinänsärkijänä! Ainakin mantelit ja hasselpähkinät menee hyvin rikki.

Tee-se-itse työpöytä

Taas yksi puulavaprojekti valmis! Halusin nikkaroida työpöydän yläkertaan ja löysin juuri siihen sopivan puulavan, jota tarvitsi vain vähän muutella. Tässä puulavassa oli kyllä lankut harvinaisen tiukassa; oli pakko sahata naulat metallisahalla että ne sai irti.

Tässä muuten eri tapoja purkaa puulava, ja tässä inspiraatiota siihen mitä niistä voi tehdä - käytännössä lähes mitä vain !

 Pöydän alla on kätevä säilytystila johon voi laittaa vaikka papereita. Kuvassa puuttuu vielä yksi lauta jonka naulasin ensimmäisen ja toisen väliin.

 Maalasin pöydän itse tehdyllä jauhomaalilla, siitä lisää seuraavassa artikkelissa. Lopputulos toi mieleen ala-asteen puukässätunnilla tehdyn petsauksen.

 Tässä pöytä käyttövalmiina. Kuivuttuaan maali muuttui vähän vähemmän läpikuultavaksi.