Fenkoliomenamehu

Hupsista, eilisen postaus tulee nyt hiukkasen myöhässä.

 Tämä mehu on mulle aika klassikko (=toimiva!): punajuurta, porkkanaa, appelsiini, lehtikaalta, persiljaa ja vähän inkivääriä ja valkosipulia.

 Sitten pieni uutuus: omenafenkolipersiljamehu. Ihanan pehmeä mehu, maistuu makealta, omenaiselta ja aniksiselta. Yksi minun suosikeista tästä lähtien! Aion kokeilla vielä minttua persiljan sijasta, voisi toimia hyvin myös. Kuvan vihreät omenat on ihan ok mehustamiseen mutta vielä parempia on ne toiset punaisemmat kaupassa (esim. K-marketissa) myytävät luomuomenat, koska ne on kiinteämpiä. Mitä jauhoisempi omena, sitä enemmän siitä tulee omenasosetta mehun sijasta. Toki silloin kun ei ole mehupaastolla, voi ottaa soseen taltee ja syödä sen erikseen.

Rakastan tämän mehun hennon vihreää väriä. Mehustaessa kannattaa ajatella myös lopputuloksen väriä, koska liejunruskean mehun juominen ei ainakaan minusta ole sama asia kuin kauniin vihreän, oranssin tai vaikka violetin mehun. Siksi pyrin pitkälti mehustamaan saman värisiä asioita, tosin jos laittaa riittävästi punajuurta niin se kyllä värjää mehun kuin mehun violetiksi.

Mehupaastopäivä 6

 Tänään tein taas kaksi eri mehua. Ensimmäiseen tuli porkkanoita, fenkolia, appelsiini, sitruuna, tilliä, inkivääriä, kurkumaa ja valkosipulia.

Ja muuten, en ole tainnut mainitakaan vielä että lorautan yleensä vihermehuihin vähän Quintonin plasmaa sekaan, niin että mausta tulee mukavan suolainen.

Myöhemmin tein tosi herkkua mehua, johon laitoin:
kurkkua, fenkolia, rucolaa, appelsiinia, lehtiselleriä ja inkivääriä. Mmmm.

En mielellään osta kurkkua talvella, mutta tein poikkeuksen tätä mehupaastoa varten. Ja täytyy sanoa että se on kyllä tosi hyvää mehuissa.

Yhtenä päivänä näin unta että söin keittobanaania, ja sitten muistin yhtäkkiä että olin paastolla ja olin tosi hermostunut. Kyllähän se vähän itsekuria vaatii, ettei esimerkiksi nappaa suuhunsa lohkoa mehukkaan näköisestä appelsiinista, jota on kuorimassa mehustusta varten.


Huomasin muuten että hiukset lakkasi rasvoittumasta tässä paaston aikana.
Lähdenpäs tästä saunomaan, kyllä täällä hoasilla sen verran kylmä onkin että sietää vähän lämmitellä...

Agnèsin fenkoliomenatartar

Kun muutin ensimmäistä kertaa Lyoniin lukion jälkeisenä välivuotena Pariisin au pair -fiaskon ja Bourgognessa apukokkina kuoliaaksi tylsistymisen jälkeen 2009-vuoden lopulla, löysin töitä luomukasvisravintolasta nimeltä Toutes les Couleurs. Olen paljosta velkaa ravintolan itävaltalaiselle omistajalle ja kokille Agnèsille, joka otti minut töihin ja opetti herkullista ja terveellistä "luomukeittiötä" ja oli kuin enkeli stressaavassa elämänvaiheessa, aina hyväntuulinen ja ystävällinen.
Yksi ravintolan alkupaloista oli kasvistartar, joka aseteltiin lautaselle kuvan mukaiseen tyyliin.
Vähän aikaa sitten törmäsin netissä ravintolasta kirjoitettuun artikkeliin, jonka lopussa oli yksi versio Agnèsin kasvistartarista. Tein sitä heti kun sain ainekset ostettua, poistin vain suolakurkut, suolan ja öljyn, ja se oli yhtä hyvää kuin aikoinaan.
Tässä siis hieman muokkaamani versio reseptistä. Tartar käy hyvin syötäväksi muutenkin kuin alkupalana, itse tein eilen satsin harjoitteluun evääksi (hedelmien lisäksi).

Agnèsin fenkoliomenatartar

  1 iso fenkoli
  2 omenaa
  ½ sipulia
  ½ kimppua persiljaa/korianteria
  1 rkl mantelitahnaa (100% pähkinää, laitoin itse tekemääni hasselpähkinätahnaa)
  3 tl sitruunamehua
  pippuria, kurkumaa, fenkolinsiemeniä

  Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja pyöritä tasaiseksi.