Mitäänsanomaton pomelo ja kirjasuositus

Paastorintamalla ei mitään uutta, paitsi että kokeilin muistaakseni ekaa kertaa semmoista jättimäistä pomeloa, tällaista:

Tein siitä mehua. Se oli (laimennettuna) ihan mukiinmenevää mutta loppua kohti vähän tylsän makuista. Ei siis kuulu minun suosikkihedelmiin.

Mutta tässäpä esimerkiksi joululahjavinkki: luin jo joku aika sitten Pävi Kanniston kirjoittaman mahtavan nomadismista kertovan kirjan Elämäni nomadina.

Kirja käsittelee aihetta kattavasti ja mielenkiintoisesti. Se ei ole mitään kuivaa teoriaa vaan kirjoittaja kertoo paljon omista kokemuksistaan, siitä miten hänen elämäntapansa ja asenteensa muuttuivat hänen siirtyessään oravanpyörästä seikkailemaan ympäri maailmaa. Mukana on myös joitain kuvia. Itseäni jonkinasteinen nomadismi kiinnostaa ja houkuttelee (erityisesti tämän kirjan luettuani), ja kirjasta sai myös hyviä vinkkejä ja tietoa joista voi olla seikkailussa hyötyä.

...Enkä koskaan käynyt koulua

Tässä toinen kirja jonka luin ihan vasta ja joka on yksi mielenkiintoisimmista ikinä.

Kuvitelkaa mies, jolla ei ole ainuttakaan todistusta: ei yliopistodiplomia, ei ylioppilastodistusta, ei peruskoulun päättötodistusta. Hän ei ole koskaan ollut edes päiväkodissa. Ja silti, kyseessä on varsinainen renessanssimies, monitaituri, jolla on useampi ammatti: André Stern on muusikko, säveltäjä, soitinrakentaja, kirjailija ja toimittaja.

Kirjan nimi suomeksi olisi "...Enkä ole koskaan käynyt koulua - Tarina onnellisesta lapsuudesta". Ihme kyllä, huomasin just Sternin nettisivulta että kirjaa ei ole julkaistu englanniksi, saati suomeksi! Sitä vastoin se löytyy ranskaksi, espanjaksi, saksaksi ja yhdellä kielellä jota en tunnista.

Stern on kuitenkin ollut runsaasti julkisuudessa ja hänestä on kirjoitettu Suomessakin: ylen artikkelissa kerrotaan miehestä, joka "on oppinut kaiken leikkimällä". Lisäksi Stern on esiintynyt TEDx talkeissa ranskaksi ja englanniksi. Itse katsoisin mieluummin tämän ranskankielisen luennon jossa on englanninkieliset tekstitykset vaikken osaisi ranskaa, koska Sternin aksentti englantia puhuessa on aika kammottava. Youtubesta löytyy myös hyvä ranskankielinen haastattelu englanninkielisillä tekstityksillä.

Kirjaa lukiessa sitä on ihan ällistynyt, että miten lapsi voikin oppia niin hirveästi tosi monimutkaisiakin asioita ja perehtyä syvästi esimerkiksi ammattimaiseen messingin valamiseen (asialle on ranskaksi termi "dinanderie" jota en suomeksi löytänyt). Tuntuu että Stern on ollut koko elämänsä ajan siinä paljon puhutussa flow-tilassa, jota muun muassa kehitys- ja oppimispsykologian luennolla hehkutettiin. Tuntuu myös, että Sternin lapsuus on ollut huomattavasti rikkaampi ja onnellisempi kuin se olisi voinut olla jos hän olisi käynyt koulua. Koulu typistää ja lamaannuttaa ihmisen täysin.
 
Tämä kirja antoi myös kivasti esimerkin koulua käymättömyydestä kaupungissa (Pariisissa), siinä missä For the Sake of Our Children kertoo vastaavasta tilanteesta maaseudulla. Ja molemmat toimii upeasti. Mulle alkaa olla päivänselvää, että jos saisin lapsia, en laittaisi niitä kouluun enkä myöskään leikkisi koulua kotona.

Harmillinen juttu on se, että tämä kyseenalaistaa täysin minun oman ammatinvalinnan. En haluaisi olla osa systeemiä, joka tuhoaa lasten luovuuden ja itsetunnon. Kuinka paljon voin opettajana itse tehdä systeemiä paremmaksi ja miten? Onko se riittävää vai olisiko parempi jättää koulu sikseen ja etsiä työtä muualta? ...siinäpä onkin miettimistä...

Kirjasuositus: For the Sake of Our Children

  Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan jostain kirjasta blogiin. Mutta haluan tästälähtien suositella enemmän kirjoja, videoita tai muuta kiinnostavaa materiaalia tekstityksen lisäksi. Ensimmäisenä vuorossa on siis Léandre Bergeronin Comme des invitées de marque (1. painos 2002), jonka englanninkielisen version nimi on For the Sake of Our Children (2009). Kirjaa ei valitettavasti ole suomennettu.

 Kuulin tästä kirjasta erään Thierry Casasnovasin videon kautta; Thierry teki joku aika sitten kokonaisen lapsille omistetun videosarjan, jossa puhutaan mm. raskausajasta, lasten ruokavaliosta ja fysiologiasta, lastenkasvatuksesta ja koulutuksesta. Muistaakseni luin jo yläaste- tai ainakin lukioikäisenä kirjoja lastenkasvatuksesta, ja opettajaksi valmistuvana aihe on tietenkin minun sydäntä lähellä. Minua kiinnostaa erityisesti vaihtoehtoiset, lasta paremmin kunnioittavat lähestymistavat.

Tilasin siis kirjan amazonista ja nyt syyslomalla (tai siis lukuviikolla...) pääsin viimein lukemaan sitä. Se oli niin mielenkiintoinen että luin sen lähes yhteen putkeen. Tosi inspiroiva kirja. Ihan uskomatonta miten Bergeron osasi kuunnella lastensa tarpeita ja antaa heille tilaa, poiketen tutusta kasvattajan roolista, ihailtavaa. Kirjalijan kaikki kolme lasta myös syntyi kotona, ilman mitään sairaalahenkilökuntaa, aivan luonnollisesti ja upeasti. Bergeron kirjoitti myöhemmin pienen oppaan kotona synnyttämisestä. Toivon että muistan tulevaisuudessa mitä opin tästä kirjasta ja että osaan kohdella lapsia niin kuin ne ansaitsee tulla kohdelluksi, kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti.

Jos mitenkään saat kirjan käsiisi niin lue.