Elävän lait II: Kolme ainesosaa

Toinen laki koskee ihmisyksilöä. Mistä ihminen koostuu? On jalka, sydän, keuhkot, maksa, haima, kynsi...kaikkia näitä voi kuvailla hyvin tarkkaan, tutkia vuosikausia vaikkapa pientä osaa haimasta. Mutta loppujen lopuksi nämä kaikki koostuu kolmesta perusaineesta, jotka löytyy kaikkialta kehosta: soluista, verestä ja kudosnesteestä.

 

Solut kylpevät kudosnesteessä, joka on rasvaista, kellertävänvalkoista ja tahmeaa ainetta. jota on joka puolella kehoa: se on kuin maapallon meret, eri alueilla olevia meriä kutsutaan eri nimillä, mutta jos yhteen mereen pudottaa tipan öljyä, se voi päätyä minne tahansa maailmassa. Joten kudosneste joka ympäröi haimaa on samaa ainetta kuin se joka ympäröi sydäntä. Mikä taas johtaa siihen, että jos haimaa ympäröivässä kudosnesteessä on joku ongelma, sama ongelma löytyy muualta vaikka se ei vielä ilmoittaisi itsestään. Se on kokonaisvaltaista. Ja tästä syystä ei ole yksittäistä sairautta joka kohdistuu tiettyyn kehon alueeseen, on paikallisia oireita, mutta aina kokonaisvaltainen, koko kehoa koskeva epätasapaino. Tämä epätasapaino ilmaantuu tietyllä tavalla erinäisistä syistä, kuten perinnöllinen taipumus, psyko-emotionaaliset syyt, mutta joka tapauksessa koko systeemi on vinksallaan.

Kudosneste on mielenkiintoinen myös siksi, että solut saavat sen kautta ravintonsa, ja ne laskevat siihen jätteensä, aineet joita ne eivät voi käyttää. Siksi on loogista että kudosnesteen tilasta riippuu solujemme kyky ravita itsensä ja puhdistautua jätteistään. Nimittäin kun jollakin on esimerkiksi "sydänvika", tai "sydänongelmia", se tarkoittaa että on ongelma soluissa joista sydän koostuu. Ja useimmiten se ongelma johtuu siitä että solut eivät pysty ravitsemaan itseään kunnolla, tai ne eivät saa laskettua päästöjään niinkuin pitäisi. 

Veri taas on kaikille aikalailla tuttu, sen tehtävä on kuljettaa ravintoaineita ja happea soluun. 

Ja kaikki solut ovat alunperin kantasoluja, joista ne myöhemmin erikoistuvat eri tehtäviin – mutta pohjimmiltaan, rakenteellisesti ja geneettisesti ne pysyvät samana. Ei siis ole ihme että kaikilla soluilla on myös samat tarpeet: saada happea ja hiiltä veren kautta, ja pystyä laskemaan happamat jätteensä solun ulkopuolelle kudosnesteeseen josta ne päätyvät lymfa- eli imunestekiertoon.

Joten karkeasti ajateltuna keho on soluja, jotka kylpevät kudosnesteessä johon ne laskevat päästönsä, ja joita veri ravitsee. Tämä on yksinkertainen malli joka toimii tärkeimpiin asioihin, niinkuin tulette huomaamaan.