Olen itse ihan samoilla linjoilla. Aikaisemmin määrittelin itseni fruitaristiksi ja raakavegaaniksi, ja sitten tunsin syyllisyyttä jos poikkesin puhtaasti raa'asta ravinnosta, erityisesti todistajien läsnäollessa. Tunsin paineita olla täydellinen raakavegaani joka syö aina täydellisen terveellistä ruokaa - ja nämä paineet oli tietysti ihan itse aiheutettuja. Lopulta tajusin ettei ole mitään järkeä kieltää sitä, että syön myös kypsennettyä ja ajoittain selkeästi epäterveellistä ruokaa; mulla on omat heikkouteni ja addiktioni (toistaiseksi), vaikka tiedän ja näen käytännössä että raakaruoka on paras keholle ja mielelle. Lopetin - tai ainakin yritän lopettaa - myös luokittelemasta itseäni. Ihminen haluaa aina kuulua johonkin, ja siitäkin syystä ruokavaliosta tulee helposti identiteettikysymys. Kuitenkin tärkeintä olisi kuunnella omaa kehoaan ja tarpeitaan, jotka vaihtelee ajan kuluessa, ei syödä jotain vain koska joku ideologia sanoo niin.
Toki eettiset valinnat on asia erikseen jos eettisyys nähdään omaa hyvinvointia tärkeämpänä. Esimerkiksi Thierry Casasnovasin mukaan ihminen hakee lihasta lähinnä hormoneita, joita ei väsymyksensä takia pysty enää itse tuottamaan. Thierry itse söi raakaa lihaa ollessaan heikoimmillaan (sen jälkeen kun se meni kotiin kuolemaan vaivoinaan tuberkuloosi, hepatiitti, sydänkohtauksia ja mitä vielä), ja jossain määrin suosittelee esimerkiksi eläinperäistä "lisämunuaisuutetta" kroonisesti väsyneille. Siksi monet vegaanit tuomitsee Thierryn suoralta kädeltä, mikä on minusta aika kapeakatseista.
Uskon, että 100 % raakaruokavalio on mahdollinen ja tavoiteltava asia siinä mielessä että se on ihmisen optimaalinen ruokavalio. Siihen ei kuitenkaan minusta kannata pyrkiä väkisin. Lifegeneratorilla meni muistaakseni kymmenen vuotta päästä siihen pisteeseen, että syö vain raakaa eikä tunne mitään tarvetta (!) kypsennetylle ruualle. Tunnen läheisesti yhden henkilön, jolle pelkässä raakaruuassa pidättäytyminen ei aiheuta mitään hankaluuksia: viime kesän vegaanileirillä Ranskassa kaikki enemmän tai vähemmän raakailijat "sortui" kypsennettyyn ruokaan ryhmän mukana (mie mukaanluettuna) - paitsi Fafa. Mulle sataprosenttisuus onnistuu kyllä helposti ympäristössä, jossa kaikki muutkin syö raakaa. Viime kesänä söin kotona Ranskassa pelkästään raakaruokaa; vain festarilla ja leirillä tuli poikettua tästä.
Mistä se johtuu että toisille se on helppoa ja toisille ei? Välissä on vaikea olla ajattelematta, että sitä vain on itse heikompi ja vähemmän päättäväinen. Mutta Thierry on sitä mieltä, että tämäntyyppinen arvottaminen on typerää ja jos ihminen ei pysty olemaan syömättä kypsennettyä ruokaa niin siihen on joku hyvä syy. Yritän siis olla tuomitsematta itseäni tai ketään muuta.
Hyvä kirjoitus!
RépondreSupprimerMinun ei ainakaan parane olla itselleni liian tiukkapipo, olipa kyse syömisestä tai jostain muusta. Tulee juurikin tuota syyllisyyttä, ja on kivempi ikään kuin vapaaehtoisesti olla paitsi (kypsennetystä ruoasta tai mikä asia onkaan kyseessä) kun siltä tuntuu. :) Vrt. vaikkapa lapsenkasvatus: joissain asioissa jos on liian tiukka ja jyrkkä, asiaan noussee lapsella (tai nuorella) helposti kapinamieli, ja kielletystä asiasta tulee ah niin houkutteleva kielletty hedelmä. Vaikka tarkoitus asian kieltämisessä olisikin hyvä.
100 % raakuudesta: Nina Haavisto julkaisi syyskuussa toisen kirjansa, Ruoan voima 2 - kiinalaista lääketiedettä kansantajuisesti. Siinä hän (ohimennen) hiukan kritisoi raakaruokaa. Sitaatteja:
"Kylmää vai lämmintä ruokaa? Tämä on yleinen kysymys työssäni. Moni on tottunut syömään kylmää ja raakaa ruokaa, mutta jos ajattelemme asiaa kiinalaisen lääketieteen kautta, niin tarvitsemme kehomme hyvään toimintaan lämpöä. Elimistömme luonnollinen lämpötila on noin 37 astetta ja siinä sen olisi hyvä pysyä, jotta se toimisi moitteettomasti."
"Vuosien kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että Suomen viileä lämpötila ei sovi yhteen kylmän tai kypsentämättömän ruoan kanssa."
"Salaatti kuuluu enemmän kesään. Silloin on lämmintä muutenkin. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että Pernan ja Mahalaukun aineenvaihdunta voi olla heikko kesälläkin. Pitääksemme kehomme lämpimänä syksyllä, talvella, usein vielä keväälläkin ja jopa kesälläkin, kannattaa syödä lämpimiä kasviksia. Silloin kehomme toimii hyvin."
En suinkaan halua alkaa kinastella, onko 100 % raakuus hyvä juttu vai ei jne. Annoinpa vain vähän pohtimista. Varmaan on hyvä miettiä aina myös asian toista puolta (tai toisia puolia), asiassa kuin asiassa. :)
Resepteistä: minä olen erittäin laiska tekemään mitään vähänkään monimutkaisempaa (johtuisikohan siitä että olen mies, hehe). Vaikka jokin resepti ei olisi "100 % terveellinen", niin ei varmaan sen takia kannata jättää julkaisematta. Liika tiukkapipoisuus on monasti haitaksi, eikä kiireisen arjen keskellä jaksa aina pistää 100 % efforttia. Ja kyllä niille epäterveellisillekin resepteille on paikkansa. Siksi mielestäni myös siirtymävaihereseptit olisi hyviä. Parempia ne kuitenkin ovat kuin ihan epäterveelliset vaihtoehdot. Ja vaikka itse en välttämättä kyseisiä reseptejä ikinä kokeilisi (ainakaan jos ne ovat monimutkaisia), niin onpahan kuitenkin kiva lukea mitä muut syövät. :) Just my .02 ¢.
PS. Nyt erottuu linkit hyvin kun ne ovat punaisia. :)
Kiitos kommentista!
RépondreSupprimerIhan samaa mieltä, jos jokin on kiellettyä niin se tuntuu heti houkuttelevammalta.
Thierry on puhunut joskus juuri tuosta raakaruuan ns. "kylmyydestä" sanoen, että mikä tahansa ruoka on toki kylmää jos se otetaan suoraan jääkaapista, mutta jos hedelmät ym säilytetään huoneenlämmössä niin eihän ne silloin ole kylmiä. Ruokaa voi myös kevyesti lämmittää ilman että siitä tulee kypsennettyä (n. 42 asteiseksi). Itse tykkään myös juoda yrttiteetä näin talvella (voisin kirjoittaakin joskus siitä aiheesta).
Selvä, otan sinun mielipiteen huomioon kypsennettyjen reseptien puolesta :) Ne voi muuten olla tosi yksinkertaisia.
Hyvä huomio tuo jääkaappikylmyys/huoneenlämpöisyys. Pahin varmaan on, jos ottaa suoraan pakasteesta esim. marjoja ja pyöräyttää niistä smoothien. Oiva ajatus myös tuo ruoan lämmittäminen ilman kypsentämistä. Tosiaan! Heh, jotkut yksinkertaisetkin asiat hoksaa vasta kun joku muu ne sanoo.
RépondreSupprimerMinä olen viime aikoina tykästynyt keitettyihin pakasteherneisiin. Voinokareen kera maistuu oikein hyvältä, vaikka onkin supersimppeli "resepti". :D En pääsääntöisesti käytä muita maitotuotteita, mutta luomuvoita olen käyttänyt.