Jouluaatto pakistanilaiseen tapaan

Hyvää joulua!

Nämä viimeiset pari viikkoa hujahti niin nopeasti, töissä, salilla, ukulelea soittaessa, erilaisissa riennoissa; esseenkirjoitukselle ja blogaamiselle ei ole oikein riittänyt aikaa. Mutta se korjaantuu toivottavasti tällä viikolla, mulla on töitä vain keskiviikkoaamuna, jee!

Toissapäivänä pääsin viimein tanssimaan! Päivällä mentiin kämppiksen kanssa sen puertoricolaisen kaverin empanadasynttäreille, ja synttärisankari hispanialaisine kavereineen sanoi olevansa menossa illalla tanssimaan salsaa, mistä mie tietenkin innostuin. Liityttiin sitten seuraan ja oli mahtava ilta, tanssin tuntikausia. Musiikki oli valitettavasti lähinnä salsaa, pikkuriikkisen vain bachataa ja merengeä seassa, mutta en antanut sen häiritä varsinkin kun tanssijoiden taso oli hyvä. Loppupuolella jalat oli sen verran rakoilla että normaalisti olisin siinä pisteessä hipsinyt jo kotiin, mutta Tanssijatar oli lähtenyt viereiselle goottiklubille tanssimaan joten en päässyt mihinkään. Otin siis korkosandaalit jalasta ja tanssin loppuajan paljain jaloin.

Eilen eli jouluaattona aloitettiin päivä reippaasti kuntosalilla: juoksin, tein vähän lihastreeniä erilaisilla laitteilla ja lopuksi rentouduttiin höyrysaunassa. Kämppis rentoutui niin antaumuksellisesti että melkein pyörtyi, itse livahdin ulos heti kun siltä tuntui ja uin jopa pari kierrosta. En ole käynyt uimassa aikaisemmin koska vältän kloorivettä (kun tietää että ihon läpi imeytyy kehoon kaikki) mutta saunan jälkeen uiminen tuntui niin houkuttelevalta että hyppäsin altaaseen ja uiminen oli kyllä ihanaa, voi olla että alan uimaan silloin tällöin tästä lähtien.

Kuntoilun jälkeen lähdettiin aika pian Tanssijattaren vanhempien luo joulunviettoon. Oltiin ensimmäisinä paikalla auttamassa valmisteluissa ja lähdettiin viimeisinä, kun kaikki astiat oli tiskattu ja ruuat siivottu rasioihin jääkaappiin. Tanssijatar lainasi mulle pakistanilaisen asun, ja muutamalla muullakin oli hieno sari tai muu vastaava värikäs ja helminkoristeltu puku, toisilla taas länsimaalaiset vaatteet. Väkeä oli ehkä kolmisenkymmentä henkeä vauvasta vaariin.

Seisovasta pöydästä löytyi lähinnä intialaista ruokaa: dahlia, pinaattikastiketta, naanleipää, riisiä, salaattia ja joitain liharuokia, kuten myös kinkkua; itse olin tehnyt riisipuuroa uunissa, lanttulaatikkoa ja rosollia, ja kämppis gluteenittoman suklaakakun. Erityisesti kämppis tykkäsi hirveästi suomalaisista jouluherkuista!

Ruuan jälkeen lapset "esitti" jonkinlaisen joulukuvaelman: joululaulu laitettiin soimaan ja kukin tuli yksitellen enkeliksi tai paimeneksi pukeutuneena seisomaan yleisön eteen kunnes joukko oli koossa, ja sitten vain odotettiin laulun loppuun saakka. Sitten ilmestyi joulupukki joulumuorin kanssa ja kukin pikkulapsi kävi polvella istumassa kuvien ottamista varten.

Tässä vaiheessa kämppis muistutti äitiään että meidän kahden oli tarkoitus esiintyä, joten ennen lahjojen jakamista me istuttiin yleisön eteen ja laulettiin Jouluyö, juhlayö ukulelen säestyksellä (ainakin osittain, unohtui välissä soittaa) englanniksi ja suomeksi. Kävi niin nolosti että aloitettiin ensin ihan väärältä korkeudelta ja väärään aikaan (meillä oli taustana YouTubesta instrumentaaliversio ukulelen lisäksi), ja piti ottaa uusiksi samalla kun kaikki sukulaiset tietenkin otti esitystä videolle puhelimella. Lauloin ja soitin sitten myös Heinillä härkien kaukalon ranskaksi, mikä sekin sujui jännityksen takia vähän kankeasti mutta kovasti sain kuitenkin kehuja esityksen jälkeen.

Lopulta jaettiin lahjat, ja minuakin muisti kämppiksen lisäksi tämän vanhemmat sekä yhden siskon perhe jostain syystä; sain mukavia pehmeitä paketteja: säärystimet, kaksi huivia, pörrösukkia.

Tunnelma oli ihanan jouluinen (lumikin tuli just sopivasti aatoksi) ja ihmiset mukavia, aatto oli hauskempi mitä olin odottanut. Kotiin päästiin vasta kahden maissa yöllä; onneksi tänään saa ottaa rennosti, tosin vääntäydyin ylös sen verran aikaisin että voin soittaa Ranskaan ja Suomeen ennen kuin oli liian myöhä Euroopan aikaa.