Kefiirin jälkeen kombucha!

Tänä kesänä me tutustuttiin kombuchaan, tai ennemminkin alettiin tehdä sitä itse kaupasta ostamisen sijaan. Kombucha on aika samantyyppinen kupliva ja makea juoma kuin (vesi)kefiiri (myös terveyshyötyjen puolesta), mutta sen valmistamiseen ei käytetä siemeniä, vaan eräänlaista pannukakkua muistuttavaa sientä. Sieni laitetaan makeutetulla teellä tai yrttihaudukkeella täytettyyn astiaan (esim. lasipurkki) ja annetaan käydä muutama päivä huoneenlämmössä valolta suojassa, minkä jälkeen juoma laitetaan jääkaappiin (ilman sientä).

Kombucha maistuu vähän eriltä kuin kefiiri; me ihastuttiin siihen ja ollaan tehty sitä litrakaupalla, tosin nyt innostus alkaa jo vähän laantua. Juoman makeutta voi säädellä sokerin määrän lisäksi käymisajan pituudella; mitä kauemmin sen antaa tekeytyä, sitä vahvempaa siitä tulee.

Kombucha tehdään yleensä mustaan teehen, mutta me käytetään siihen puutarhasta kerättyjä nokkosen, vadelmapensaan ja/tai karhunvatukkapensaan lehtiä. Valmiissa juomassa ei ehkä ole enää kofeiinia käymisen jäljiltä mutta varmassa vara parempi, ja tottakai on parempi (ja halvempaa) myös käyttää itse kerättyjä kasveja kuin toiselta puolelta maailmaa rahdattua teetä.

Sieni me löydettiin nettiryhmän kautta. Nimittäin kun on kerran alkanut valmistaa kombuchaa, sieni kasvaa ja lisääntyy (se tekee aina uuden kerroksen jonka voi irrottaa ensimmäisestä) niin että voit antaa siitä osan muille. Kun sienen laittaa sitä leveämpään astiaan, se leviää astian levyiseksi. Sieni joka me saatiin oli sen verran leveä että me jouduttiin heti kättelyssä leikkaamaan se saksilla neljään osaan. Sen jälkeen me ollaan jaettu sitä useammalle kiinnostuneelle, muun muassa Fafan äidille jonka oma sieni oli kuollut jo vuosia sitten ja joka vei sen matkalaukussa Senegaliin asti ongelmitta!

Joka tapauksessa suosittelen kokeilemaan, kombuchanteko on helppoa ja Suomessakin on kefiirille ja kombuchalle omistettu facebookryhmä, jonka kautta voi saada siemeniä/sienen.

Kefiiri: siemeniä tarjolla!

Olen aikonut jo jonkun aikaa kirjoittaa kefiiristä. Se on juoma joka muistuttaa maultaan vähän simaa, tosin vähemmän makeana. Luomukaupoista kuten Ruohonjuuresta voi ostaa valmista kefiiriä; juuri tämän tuotteen kautta tutustuin itsekin alunperin kefiiriin jo vuosia sitten Ranskassa, ostin sitä kerran vappuna siman korvikkeeksi. Kefiirin idea on erityisesti se, että siinä on suolistolle hyödyllisiä pieneliöitä. Se sisältää myös esimerkiksi vitamiineja.

  Kefiiriä on helppo tehdä itse kotona: tarvitaan vain lasinen astia, kefiirinsiemeniä, vettä, sokeria/kuivahedelmiä, (luomu)sitruunaa ja mahdollisesti inkivääriä. Prosessi on niin helppo että jopa Fafa jaksoi nähdä vaivan, jolloin mulle ei enää jäänyt mitään tekosyytä olla ryhtymättä toimeen itsekin.

 Lasipurkki tai -pullo täytetään vedellä ja mukaan sekoitetaan pari ruokalusikallista (tai maun mukaan) sokeria. Itse olen käyttänyt palmu- tai intiaanisokeria. Vaihtoehtoisesti voi käyttää pelkästään kuivahedelmiä kuten viikunoita ja rusinoita sokerin sijasta, hunaja taas ei toimi. Sitten lisätään pari ruokalusikallista kefiirinsiemeniä, pari viipaletta sitruunaa ja halutessasi tuoretta inkivääriä lisämausteeksi. Purkki peitetään esimerkiksi kankaalla (ei siis kannella koska siemenet tarvitsee happea) ja annetaan olla huoneenlämmössä pari päivää. Sitten siivilöidään neste toiseen pulloon ja laitetaan jääkaappiin vaikka päiväksi ennen nauttimista; sitruunat, inkivääriviipaleet ja kuivahedelmät heitetään pois. Alkuperäiseen purkkiin voi laittaa heti uuden satsin tekeytymään.

Mitä kauemmin kefiirin antaa tekeytyä, sitä pistävämmän makuista siitä tulee, niin että jossain välissä sitä voi jo hyvin käyttää omenaviinietikan tapaan! En aiokaan enää ostaa etikkaa ollenkaan. Pari päivää käynyt kefiiri on kuitenkin minusta oikein hyvää ja aika simamaista, hyvä kesäjuoma siis! Tässä vielä hyvä blogiartikkeli ginger ale -kefiiristä!

Kefiirinsiemet on tosiaan eläviä ja käyttää ravintonaan sokeria. Ne lisääntyy vähitellen, mikä on kiva juttu koska ylimääräiset siemenet voi sitten laittaa jakoon. Se tarkoittaa kuitenkin myös sitä että niitä pitää ruokkia ettei ne kuole; kun niitä säilyttää jääkaapissa, ne syö vähemmän, jolloin pienikin määrä vettä ja sokeria riittää.

Yksi syy miksi halusin kirjoittaa kefiiristä on se, että haluaisin antaa omat siemeneni eteenpäin, varsinkin kun olen muuttamassa Ranskaan parin viikon päästä. Jos siis olet Helsingin suunnalla ja kiinnostunut siemenistä, laita kommenttia!