Keskiyön porkkanamehu

Haluan jakaa vielä yhden mehureseptin eiliseltä. Viimeinen mehu jonka join loppuun 00.00 (ei niin että suosittelisin yöjuomista tai yöllä hereillä olemista ylipäänsä...) oli ihanan kirpeä mehu, jossa oli kaksi appelsiinia, kaksi sitruunaa, kaksi isoa porkkanaa ja pala inkivääriä.

Tänään oli siis tarkoitus aloittaa vesipaasto, mutta hassua kyllä, ei ole janottanut yhtään joten toistaiseksi en ole juonut mitään. Voi olla että pidänkin suoraan kuivapaaston, katsotaan nyt.

Viimeinen mehupäivä, tsatsikimehu

Nyt on tosiaan viimeinen mehupäivä, huomenna alkaa vesipaasto! Jännittävää. Tänään mehustan sitten senkin edestä, varsinkin kun olen päivän kotona (soihtukulkue olisi ollut kiva mutta viime vuoden tapaan kelit ei paljon innosta ulkoiluun...).

 Tänään keksin kokeilla tsatsikimehua. Eli mehustin kurkkua, sitruunaa, minttua, pienen valkosipulinkynnen ja varsiselleriä. Lopputulosta terästin vielä merivedellä. Mutta no, maku ei ollut ihan kaikista herkuimpia, selleri maistui liikaa. Suosittelen pitämään sellerimäärän aika pienenä ja laittamaan paljon kurkkua. Puristin lopulta mehuun vielä vähän appelsiinimehua käsin ettei tarvitsisi väkisin juoda, ja siitä tuli aika hyvää. Eli yksi mahdollisuus on vain lisätä reseptiin yksi appelsiini.

Tämän jälkeen halutti jotain tosi hyvää mehua joten testasin omena-fenkoli-minttu -yhdistelmää. Laitoin lisäksi vähän (!) varsiselleriä. Nami! Raaka omenamehu on ihanaa.

 Mulle kävi niin ikävästi että kaksi viimeksi ostamistani granaattiomenoista oli läpimätiä sisältä. Sen olisi kuitenkin hyvin voinut välttää; kiireessä en ehtinyt ajatella ja valikoida sen tarkemmin, mutta itse asiassa mädät yksilöt oli selvästi kevyempiä kuin terveet, ja niissä tuntui lommokohtia. Tähän siis pätee sama kuin meloneihin: kannattaa aina valita mahdollisimman raskaita yksilöitä.

Loppukevennys: miten saada siemenet ulos granaattiomenasta. Muitakin metodeja on, tämä on nopein ja paras jota olen kokeillut.

Punakaali ja taboulémehu

 Tänään sain viimein ostettua lisää granaattiomenoita, ahh! Kulautin yhden pelkästään ja tein toisesta granaattiomena-punakaali-persiljamehua. No, sanoisin että idea oli ehkä ihan hyvä, mutta kaalen maku peittää liikaa granaattiomenan maun - joka siis menee vähän hukkaan. Joten aion mehustaa lopun punakaalen vaikka appelsiinien kanssa.

 Punakaalen voimakas violetti väri vihjaa sen ravintoainerikkaudesta.

Toinen uutuus tälle päivälle: taboulémehu. Nimesin sen näin koska siinä on joitain samoja aineksia kuin itämaisessa taboulé-salaatissa: kurkkua, minttua ja sitruunaa. Lisäksi laitoin varsiselleriä ja kiiviä. Kiivi on vähän turhan pehmeä hedelmä mehustettavaksi, mutta maku on kyllä hyvä ja mulla sattui olemaan niitä vielä jäljellä paaston alettua niin käytän nyt pois. Hyvää mehua tuli!

Fenkoliomenamehu

Hupsista, eilisen postaus tulee nyt hiukkasen myöhässä.

 Tämä mehu on mulle aika klassikko (=toimiva!): punajuurta, porkkanaa, appelsiini, lehtikaalta, persiljaa ja vähän inkivääriä ja valkosipulia.

 Sitten pieni uutuus: omenafenkolipersiljamehu. Ihanan pehmeä mehu, maistuu makealta, omenaiselta ja aniksiselta. Yksi minun suosikeista tästä lähtien! Aion kokeilla vielä minttua persiljan sijasta, voisi toimia hyvin myös. Kuvan vihreät omenat on ihan ok mehustamiseen mutta vielä parempia on ne toiset punaisemmat kaupassa (esim. K-marketissa) myytävät luomuomenat, koska ne on kiinteämpiä. Mitä jauhoisempi omena, sitä enemmän siitä tulee omenasosetta mehun sijasta. Toki silloin kun ei ole mehupaastolla, voi ottaa soseen taltee ja syödä sen erikseen.

Rakastan tämän mehun hennon vihreää väriä. Mehustaessa kannattaa ajatella myös lopputuloksen väriä, koska liejunruskean mehun juominen ei ainakaan minusta ole sama asia kuin kauniin vihreän, oranssin tai vaikka violetin mehun. Siksi pyrin pitkälti mehustamaan saman värisiä asioita, tosin jos laittaa riittävästi punajuurta niin se kyllä värjää mehun kuin mehun violetiksi.

3. luukku, omena-punajuurimehu

Tämän päivän ensimmäinen mehu oli käsin puristettu appelsiinimehu yliopiston pääkirjaston taukotilassa. En välttämättä suosittele. Mehun puristaminen oli sotkuista ja vähän rasittavaa, siitä tuli tosi hedelmälihapitoista ja sitten piti yrittää olla nielemättä sitä hedelmälihaa.

Kotona mehustin vähän samoja juttuja mitä aikaisemmin. Tein taas kiivivihermehua, josta tuli tosi hyvää, erityisesti merivedellä terästettynä.

Kiivi ja pinaatti jätti kuitenkin mehustimeen sen verran sosetta että mehustin perään muutaman porkkanan ja pari punajuurta, nam.

Sitten tein myös uutta mehua, josta tosin sain idean viime kesän vegaanileirillä: siellä me mehustettiin omenoita, punajuuria ja nokkosta, ja olen siitä lähtien aikonut tehdä samaa mehua uudestaan. No, mulla ei nyt ole nokkosta joten laitoin sen sijaan pinaattia. Sekä omena että pinaatti on mahtavia suolistolle; pinaattimehu voi Thierryn mukaan jopa olla aika laksatiivista jos sitä juo enemmän.

 Nämä minun mehut on nyt ollu aika punajuuripitoisia!

Olo on tässä vaiheessa paastoa kevyt ja energinen mutta vähän viluisa.

Granaattiomenamehu, kolmas päivä mehupaastoa

 Yksi parhaista mehuista ikinä on granaattiomenamehu (heh tulipa just mieleen että tänään tulkkauksen luennolla puhuttiin ärsyttävistä kielivirheistä ja vastaavista ja yksi osallistuja mainitsi tämän paras/tms. ikinä-rakenteen). Join sitä tänään ilokseni vähän pelkästään ja sitten mehustin joukkoon muutaman punajuuren, kourallisen pinaattia ja kourallisen persiljaa. Huomenna täytyy käydä ostamassa lisää granaattiomenoita...

 Tein heti perään porkkanamehun, jonka otin pullossa mukaan yliopistolle. Jo pelkistä porkkanoista tulee hyvä, luonnostaan makea mehu (onko mitään yksinkertaisempaa!), mutta lisäsin tällä kertaa sekaan puolikkaan sitruunan (luomusitruunasta voi mehustaa myös kuoren, tosin on hyvä olla tietoinen siitä, että se vähän kuluttaa mehustimen suodatinta) ja palan inkivääriä. Maun lisäksi sitruuna parantaa mehun säilymistä.

Kiireessä nappasin ison muovipullon, pienempi lasinen olisi kyllä parempi.

Kotiin tullessa halutti jotain makeaa mehua ja tein tämän saman kombon kuin eilen: yksi appelsiini, yksi verigreippi ja viisi klementiiniä. Verigreippi tuoksuu niin hyvältä! Tämä yhdistelmä on minusta loistava maun kannalta koska klementiinit on erityisen makeita, appelsiini "neutraali" ja verigreippi taas tuo sopivasti kirpeyttä.

 Kuvat ei ihan tee oikeutta mehujen ihanille väreille...

Vielä kuppi Pukan sitruunadetoxteetä saunan jälkeen kynttilänvalossa.

Olisi muuten pitänyt kertoa Terra incognitasta aikaisemmin, mutta vielä ehtii mukaan! Sattumoisin kirjoitin myös joulukuun ensimmäisenä päivänä pitkän tauon jälkeen, joten voidaan kuvitella että tämä on joulukalenteri! Yritän saada jonkinlaisen postauksen joka päivä jouluun asti.

Terra incognita + kurkkumehu

Terra incognita (suom. "tuntematon maa", historiallinen latinankielinen termi kartan tutkimattomille alueille) on täällä taas! Kyse on siis Thierry Casasnovasin (ja régénère-yhdistyksen) eräänlaisesta haasteesta, joka kestää kolmen viikon ajan. Jokainen määrittelee itse, millaisen haasteen itselleen asettaa. Tällä kertaa vaihtoehtoja/etappeja on seitsemän:

0. Stimulanttien (esim. kahvi) poistaminen (terveet elintavat, uni, vähemmän altistumista säteilylle, hedelmä- ja vihannesmehujen lisääminen)
1. Käsitellyn sokerin poistaminen (hedelmien lisääminen lounaan alkuun, raakasalaatin illallisen alkuun)
2. Gluteenin poistaminen (lisää mehuja päivittäin + lääkekasvit)
3. Suolan ja maitotuotteiden poistaminen (Quintonin plasma ja ravinnon monipuolisuus)
4. Kypsennettyjen eläintuotteiden poistaminen (raakoja eläintuotteita)
5. Stabilisaatio (monipuolinen, pitkälti raaka ruokavalio)
6. Paasto

Minun valinta on etappi 6. Aloitan viikolla mehupaastoa, ja toisella viikolla aion vesipaastota. Jatko nähdään sitten voimien ja mielentilan mukaan.

Thierry myös julkaisee haasteen ajan videon joka päivä. Tämänpäiväinen video oli skitsofreniasta kärsineen henkilön haastattelu, jonka aion tekstittää mahdollisimman pian.

Aloitin eilen paaston porkkanamehulla (+ sitruuna, inkivääri, valkosipuli), jonka lisäksi join poikkeuksellisesti kaupasta ostettua vihannesmehua (laatu luonnollisesti paljon itsetehtyä mehua heikompi) ja illalla yrttiteetä.

Tänään aloitin ihanalla klementiini-appelsiini-verigreippimehulla. Hedelmämehuista ei saa yhtä paljon mineraaleja kuin vihermehuista, eikä ne sovi kaikille ihmisille niiden nopeasti imeytyvän ison sokerimäärän takia, mutta sanoisin että viikon mehukuuriin mahtuu kyllä muutama hedelmämehukin. Ja tietysti hedelmillä on omat hyveensäkin, kuten voimakas puhdistava vaikutus.

Päivän toinen mehu olikin sitten kunnon vihermehu, tässä ainekset:

yksi kurkku, kourallinen pinaattia, kourallinen persiljaa, pari kiiviä, kourallinen ituja (en ehtinyt syödä niitä ennen paaston alkamista).

Tosi hyvää, suosittelen!