Eritys 2: Autoimmuunisairaudet

Ei ole mitään hyötyä rakennella vaikka kuinka hienoja ruokaohjelmia joissa lasketaan kuinka paljon saa mitäkin ravintoainetta, jos keho on niin tukossa ettei mikään ravintoaine pääse soluun asti, ei ravintoaineet eikä myöskään happi. Ja solujen hapenpuute on tärkeä tekijä esimerkiksi Alzheimerin taudin kehittymisessä. Jos imuneste on täynnä jätteitä, joita keho ei ehdi erittämään, solut eivät saa ravintoa ja happea, mutta ne eivät myöskään pysty laskemaan omia jätteitään ulos solusta. Joten loppujen lopuksi niiden on pidettävä omat kuona-aineensa sisällään. Siinä vaiheessa myrkytystila ei ole pelkästään imunesteessä vaan se on solunsisäinen. Ja tästä päästäänkin immuunijärjestelmään. 

Immuunijärjestelmä on eräänlainen valkosoluista koostuva poliisipartio joka kohdentaa kaikki ei-tervetulleet aineet ja tuhoaa ne: tällaisia epänormaaleja aineksia löytyy kehosta kaikenaikaa. Mutta solu, joka ei pysty poistamaan jätteitään vaan joutuu pitämään ne sisällään on immuunijärjestelmän silmissä epänormaali ja näinollen se tuhoaa solun.

Mikä on autoimmuunisairaus? Parkinsonin tauti, Alzheimer, jopa syövät, sairaudet joissa "hulluksi tullut" immuunijärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan. Paitsi että immuunijärjestelmä ei ole hullu, vaan se yksinkertaisesti hyökkää omia solujaan vastaan koska niistä on tullut tunnistamattomia. Ja miksi tähän on tultu; koska vuosikausien ajan ei ole haluttu nähdä punaisia merkkivaloja kojelaudassa vaan kehon oireet on tukahdutettu lääkkeillä, ja happamuus on vain noussut nousemistaan kunnes lopulta immuunijärjestelmä reagoi.

Sitten näille autoimmuunisairauksista kärsiville määrätään kortikosteroideja ja muita immunosuppressiivisia lääkkeitä, jotka nimensä mukaan estävät immuunijärjestelmää toimimasta. Kun ajatellaan että immuunijärjestelmä puolustaa ja suojelee meitä sairauksilta, tuntuu aika hullulta että sen ei anneta tehdä työtään. Ja niitä lääkkeitä voidaan kyllä käyttää jonkin aikaa, mutta tulee aika jolloin ne eivät enää riitä, ja immuunijärjestelmä pyörähtää käyntiin. Ja koska sitä on estetty työskentelemästä vuosien ajan, se joutuu tuhoamaan kerralla aika ison osan kehosta, tai esimerkiksi ison osan aivoista. Ja siitä johtuu että mitä tehokkaammiksi oireita poistavat lääkkeet tulevat, sitä aikaisemmin ilmaantuu Parkinsonin tai Alzheimerin tyyppisiä tauteja. Ei niistä ennen paljon kuullut puhuttavan. Joku 80 vuotta sitten ihmiset kuolivat vanhuuteen. Joskus 70-luvulla alkoi ilmaantua vanhuksia joilla oli syöpä, ja 90- ja 2000-luvulla jo neli- ja viisikymppiset sairastuivat siihen. Nyt ollaan siinä pisteessä että 6-vuotiaat lapset kuolevat leukemiaan, mikä on todella epäreilua ja turhauttavaa.

Joten mitä enemmän immuunijärjestelmää estetään tekemästä työtään, sitä enemmän vahinkoa se saa aikaan kun se lopulta käynnistyy. Ja jos solut voivat päästä eroon jätteistään, keho ei koskaan joudu tähän pisteeseen, ja jos ne eivät voi, keho joutuu tähän pisteeseen. Joten kun puhutaan syövästä, kaikki mitä vaaditaan on, että ihminen puhdistaa imunesteensä niin että solut voivat vihdoin laskea jätteensä ja immuunijärjestelmä lakkaa hyökkäämästä niiden kimppuun. Ja mahtava juttu on se, että se toimii. Niin yksinkertaiselta kuin tämä malli kuulostaakin, se toimii, ja on lukuisia ihmisiä, jotka todistavat, että heidän sairautensa on kadonnut kokonaan, yksinkertaisesti siksi, että keho pystyy taas toimimaan normaalisti. Kaikki mitä tarvitaan on kehon puhdistaminen, ja hygienistinen näkökulma oireisiin on nimenomaan se, että oireet ilmoittavat meille, että keho tarvitsee puhdistautumista. Ja meidän työmme ei ole estää ja tukahduttaa vaan helpottaa.

Elävän lait IV: Eritys

Elämme kulutusyhteiskunnassa, jossa ajatellaan todella paljon syömistä ja muuta kuluttamista. Jos jollakin on joku terveysongelma, heti mietitään että onkohan se raudanpuutetta tai magnesiuminpuutetta tai mitä lie, pitäisikö ottaa tätä ja tuota ravintolisää, syödä enemmän vaikkapa kalaa. Harvemmin kuitenkaan ollaan kiinnostuneita kulutusyhteiskunnan tuottamasta jätevuoresta tai siitä mitä keho erittää, tai erittääkö se tarpeeksi. Ja silti se on juuri se kaikkein tärkein osuus! Keho pyrkii jatkuvasti poistamaan kuona-aineita jotta se toimisi paremmin.

Kun solu päästää jätteitään kudosnesteeseen, mitä sitten tapahtuu? Jätteiden kuljetuksesta kehossa vastaa imuneste eli lymfa, joka muodostetaan kudosnesteestä, joten se on paksua ja rasvaista kuten kudosneste. Tälle on hyvä syy, nimittäin jos muistatte että keho varastoi happamia aineita rasvaan jotta ne eivät vahingoita elimistön kudoksia, niin myös imuneste on rasvaista, jotta se voi ottaa vastaan solujen happamat jätteet. Joten imuneste ottaa vastaan jätteet ja kuljettaa ne kehon ulospääsyteille. 

Meillä on neljä niin sanottua erittävää elintä, joiden kautta myrkyt poistuvat kehosta: munuaiset, suoli, vähemmässä määrin keuhkot, ja "kolmas munuainen" eli iho. Iho on meidän suurin erityselimemme, ja sen kautta erittyy todella paljon aineita. Jos sinulla on ihottumaa tai muita iho-ongelmia, se johtuu siitä että tämä kolmas munuainen erittää happamia aineita pois elimistöstä, ja miksi, luultavasti koska varsinaiset munuaiset eivät tee työtään kunnolla. Nimittäin jos yksi ulospääsytie on tukossa, toisille on sitäkin enemmän tunkua.

Mutta imuneste ei kuitenkaan vie suoraan happamia jätteitä suolistoon, munuaisiin jne, koska ne perille päästyään polttaisivat kaiken tielleen osuvan – jos olet kokenut virtsatientulehduksen, niin tiedät miltä tuntuu kun liikaa happamia aineita poistuu munuaisten kautta. Jotta näin ei kävisi, meillä on pieniä jätteenpuhdistuslaitoksia vähän joka puolella kehoa, niin että ne puhdistavat jätteitä imunesteen kierron aikana niin että kun ne poistuvat kehosta, ne ovat jo vähemmän aggressiivisia. Näitä jätteenpuhdistuslaitoksia sanotaan imusolmukkeiksi. Niitä on kehossa satoja, pääasiassa kaulan, kainaloiden ja alavatsan alueella: kaulan alueen imusolmukkeet (kuten monien tuntemat nielurisat) puhdistavat pään alueen imunestettä, kainaloiden imusolmukkeet huolehtivat rinnan alueesta ja alavatsassa olevat taas mahan, suoliston ja osan jaloista. Imusolmukkeissa on kaikenlaisia bakteereja ja pieneliöitä jotka syövät imunesteestä löytämiään epäpuhtauksia. 

Mitä jos imusolmukkeisiin tulee liikaa puhdistettavaa? Ne täyttyvät ja täyttyvät, ja bakteerit lisääntyvät huimasti jotta puhdistustyö saadaan tehtyä. Silloin sanotaan että imusolmukkeet ovat tulehtuneet. Niissä on silloin paljon bakteereita koska puhdistettavaa materiaalia on poikkeuksellisen paljon. Ja tässä tilanteessa on tärkeää osata tulkita asia oikein. Esimerkiksi kun kaulan imusolmukkeet ovat turvonneet ja kipeät, voimme ajatella että siellä on iso puhdistustyö menossa ja ehkä teemme jotain helpottaaksemme sitä työtä. Jos taas ajattelemme että se on ongelma ja otamme antibiootteja (antibiootti tarkoitta elämän vastainen, se tuhoaa elämän, tässä tapauksessa pieneliöt jotka olivat puhdistustyössä kaulan imusolmukkeissa) ja tulehdus kyllä poistuu. Mutta poistuuko työkuorma jonka kimpussa antibioottien tuhoamat bakteerit olivat – ei poistu, päinvastoin, työ tulee hoidettua entistä huonommin. 

Lapsilla on usein tulehtuneet nielurisat, ja valitettavasti ne usein poistetaan siitä syystä. Mutta jos imusolmukkeet poistetaan, kuka hoitaa imunesteen puhdistustyön? Ei meillä turhaan ole nielurisoja! Joten jos jostain poistetaan imusolmukkeita, se tarkoittaa aina sitä että se alue on hankalampi puhdistaa. Esimerkiksi jos ihmisellä on pääkipua, migreeniä, poskiontelontulehduksia, niistä on huomattavasti helpompi päästä eroon jos nielurisat ja kaikki kaulan imusolmukkeet ovat tallessa. Samoin usein naisilla joilla on todettu rintasyöpä on aikaisemmin ollut imusolmuketulehduksia kainaloiden alueella, ja joskus heiltä on jopa poistettu kyseiset imusolmukkeet koska ne olivat tulehtuneet. Missä tapauksessa syöpä kehittyy paljon nopeammin. Joten imusolmukkeita ei pidä poistaa, vaan niiden työtä on helpotettava, ohjattava osa työstä muihin imusolmukkeisiin, autettava materiaalin poistumista erityselinten kautta, jne. 

Yksi tapa helpottaa tätä työtä on ihon kuivaharjaus. Päivittäinen vartalon ja kasvojen kuivaharjaus stimuloi lymfakiertoa ja auttaa ihoa erittämään tehokkaammin. On myös hyvä tietää, että paksu ja tahmea imuneste ei liiku kehossa itsestään kuten veri, vaan ainoastaan oman liikkeemme ansiosta. Näinollen kaikenlainen liikunta on hyväksi koska se saa lymfan virtaamaan paremmin.

Lisää erityksestä seuraavassa artikkelissa.

Elävän lait III: Kehon ph-tasapaino

Kehon ph-tasapainon ymmärtäminen on todella tärkeää koko kehon toiminnan ymmärtämiseksi. Mitä on hapan ja mitä on emäksinen? Ph-taulukossa joka menee nollasta neljääntoista, 7 on neutraali, 0 on niin hapan kuin voi olla ja 14 on niin emäksinen kuin voi olla. Kaikki mikä polttaa, syövyttää, tulehduttaa jne on hapanta. Emäksinen taas parantaa - tosin molemmat ääripäät (14 ja 0) ovat syövyttäviä. Ihmisen kehon, ja erityisesti veren, pitää aina olla 7,4. Jos tämä arvo heittää kymmenesosankin, niin ihmisen henki on silloin vaarassa. Esimerkiksi ihmisillä joilla on joku vakava sairaus, ph saattaa olla 7,38. Joten on ehdottoman tärkeää että keho pitää ph:n tasaisena. Niinkuin huomaatte, 7,4 on hieman kallellaan emäksiseen päin: ihmisen on oltava emäksinen.

Mistä se sitten riippuu, onko veri hapanta vai emäksistä? Se riippuu siitä mitä veressä on: veri kuljettaa ravintoaineita; eli siis kun me syömme ruoka-aineen, keho (toivottavasti) sulattaa sen, sitten se siirtyy suolistoon, missä on sellainen asia kuin suoliston seinämä, ja kun ruoka-aineet pääsevät suoliston seinämästä läpi, ne voidaan laskea vereen. Ja ne ruoka-aineet jotka lasketaan vereen vaikuttavat siihen onko veri hapanta vai emäksistä. Mutta jottei meidän tarvitsisi kokoajan syödä just oikeanlaisia ruoka-aineita, keholla on tiettyjä säätelymekanismeja. Nimittäin tietyt ruoka-aineet happamoittavat verta, ja toiset taas alkaloivat sitä eli tekevät emäksiseksi, joten ilman kehon säätelymekanismeja meidän pitäisi jatkuvasti laskeskella  tasapainon säilyttämiseksi.

Kun elimistöön tulee liikaa happamia aineita, keholla on kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen ja nopein vaihtoehto on ödeema, eli happamalle alueelle kerätään paljon vettä haitallisten aineiden laimentamiseksi. Eli turvotus tarkoittaa hetkellistä myrkytystilaa tietyllä alueella. Esimerkiksi kun syömme suolaa, tavallista ruokasuolaa joka on myrkyllistä elimistölle, meillä on hetken päästä jano. Miksi suola janottaa? Koska kehon on laimennettava suola vedellä. Toisin sanoen jano tarkoittaa nestehukkaa, myrkytystilaa ja kehon tarvetta luoda ödeema.
Tämä on siis ensimmäinen ratkaisu, kun veri uhkaa happamoitua liikaa, ja se on vain väliaikainen ratkaisu.

Toinen ratkaisu on ottaa happamat aineet verestä ja varastoida ne niin etteivät ne vahingoita kudoksia. Keholla on tähän mielenkiintoinen strategia, se ympäröi aggressiiviset aineet rasvalla, ja varastoi ne vartalon rasvakerrokseen. Ihmiset valittavat että heillä on liikaa rasvaa kehossa, mutta itse asiassa heidän kehonsa ei ole liian rasvainen vaan liian hapan. Ihminen ei voi silloin laihtua, koska happamuus vaatii rasvaa elimistön suojelemiseksi. Miksi suoniin kerääntyy kolesterolia? Kolesteroli on rasvahappoja, jotka kerääntyvät suoniin suojellakseen niitä happamilta hyökkäyksiltä.
Joten toinen strategia veren ph-arvon tasapainottamiseksi ovat rasvavarastot. 

Kolmas keino happamuutta vastaan ovat kehon mineraalivarastot. Luut, hampaat, koko luuranko, ovat mineraalivarastoja. Mineraalit ovat aineita jotka sijoittuvat taulukossa välille 7-14 eli ovat emäksisiä, ja jos ne yhdistetään sellaisen aineen kanssa joka on välillä 0-7, tuloksena on neutraali aine. Joten hapan + emäksinen = neutraali. Joten jos kehossa on liikaa happamia aineita, keho pumppaa mineraalivarastoista mineraaleja, joilla se neutralisoi happamuuden. Tuloksena on osteoporoosi, nivelrikko, demineralisaatio eli kivennäisaineiden puute, ihan vain siksi että keho on niin hapan että sen on käytettävä mineraalivarastojaan.
Sen näkee että tietyillä ihmisillä keho mieluummin varastoi happamat aineet rasvaan, eli kun he syövät vääränlaisia ruoka-aineita, he lihovat, ja heillä on harvemmin osteporoosiongelmia; toiset taas ovat todella happamia mutta pysyvät laihoina, koska heidän kehonsa käyttää kivennäisainevarastoja happojen neutralisoimiseen.
 Joten keho käyttää näitä kolmea mekanismia ph-tasapainotilan säilyttämiseksi, ja ihmisestä riippua enemmän tai vähemmän tiettyä mekanismia. 

Mitä ne happamat aineet sitten ovat, jotka uhkaavat kehoa? Mitä emäkset ovat? Yksinkertaista: tuoreet hedelmät ja vihannekset ovat emäksisiä, kaikki muu on hapanta. Entä sitten sitrushedelmät, jotka maistuvat happamilta? Ne maistuvat happamilta koska niissä on luontaisia happamia aineita, mutta koska ne sisältävät paljon mineraaleja, ne ovat loppujen lopuksi emäksisiä. Pähkinät ovat juuri ja juuri happaman puolella kun taas vaikkapa liha on todella hapanta. Vihreissä lehtivihanneksissa on valtava määrä mineraaleja, ja ne auttavatkin alkalinisoimaan kehon, joka on happamoitunut vuosien varrella väärien ruokailutottumusten myötä. On vain yksi keino päästä luonnollisesti eroon liikakiloista: "detox" eli rasvaan varastoitujen myrkkyjen eliminoiminen kehosta, prosessi jonka keho aloittaa heti kun sitä lakkaa kuormittamasta epäluonnollisella ruokavaliolla ja kun se saa energiaa raaoista hedelmistä ja vihanneksista. Kun happamat aineet poistetaan kehosta, ylimääräistä rasvaa ei enää tarvita ja se häviää automaattisesti.

Arvaatte ehkä että muullakin kuin ruokavaliolla on väliä. Stressi ym muut negatiiviset tunnetilat ja liian vähäinen unensaanti happamoittaa kehoa, auringosta nauttiminen, hyvin nukkuminen, syvään hengittäminen taas alkalinisoi. Ruuan lisäksi nielemme valitettavasti ilmansaasteita ja monenlaisia kemikaaleja jotka ovat keholle vierasaineita joita se ei pysty käyttämään hyväkseen. 

1931 lääketieteen Nobelin saanut Otto Warburg sanoi että sairaudet, kuten syöpä, kehittyvät vain happamalla kasvualustalla. Sairaudet eivät tipu taivaasta päällemme, vaan ne perustuvat kehon kokonaisvaltaiseen happamuuteen ja tukkeutumiseen ja ilmaisevat tätä epätasapainotilaa.

Elävän lait II: Kolme ainesosaa

Toinen laki koskee ihmisyksilöä. Mistä ihminen koostuu? On jalka, sydän, keuhkot, maksa, haima, kynsi...kaikkia näitä voi kuvailla hyvin tarkkaan, tutkia vuosikausia vaikkapa pientä osaa haimasta. Mutta loppujen lopuksi nämä kaikki koostuu kolmesta perusaineesta, jotka löytyy kaikkialta kehosta: soluista, verestä ja kudosnesteestä.

 

Solut kylpevät kudosnesteessä, joka on rasvaista, kellertävänvalkoista ja tahmeaa ainetta. jota on joka puolella kehoa: se on kuin maapallon meret, eri alueilla olevia meriä kutsutaan eri nimillä, mutta jos yhteen mereen pudottaa tipan öljyä, se voi päätyä minne tahansa maailmassa. Joten kudosneste joka ympäröi haimaa on samaa ainetta kuin se joka ympäröi sydäntä. Mikä taas johtaa siihen, että jos haimaa ympäröivässä kudosnesteessä on joku ongelma, sama ongelma löytyy muualta vaikka se ei vielä ilmoittaisi itsestään. Se on kokonaisvaltaista. Ja tästä syystä ei ole yksittäistä sairautta joka kohdistuu tiettyyn kehon alueeseen, on paikallisia oireita, mutta aina kokonaisvaltainen, koko kehoa koskeva epätasapaino. Tämä epätasapaino ilmaantuu tietyllä tavalla erinäisistä syistä, kuten perinnöllinen taipumus, psyko-emotionaaliset syyt, mutta joka tapauksessa koko systeemi on vinksallaan.

Kudosneste on mielenkiintoinen myös siksi, että solut saavat sen kautta ravintonsa, ja ne laskevat siihen jätteensä, aineet joita ne eivät voi käyttää. Siksi on loogista että kudosnesteen tilasta riippuu solujemme kyky ravita itsensä ja puhdistautua jätteistään. Nimittäin kun jollakin on esimerkiksi "sydänvika", tai "sydänongelmia", se tarkoittaa että on ongelma soluissa joista sydän koostuu. Ja useimmiten se ongelma johtuu siitä että solut eivät pysty ravitsemaan itseään kunnolla, tai ne eivät saa laskettua päästöjään niinkuin pitäisi. 

Veri taas on kaikille aikalailla tuttu, sen tehtävä on kuljettaa ravintoaineita ja happea soluun. 

Ja kaikki solut ovat alunperin kantasoluja, joista ne myöhemmin erikoistuvat eri tehtäviin – mutta pohjimmiltaan, rakenteellisesti ja geneettisesti ne pysyvät samana. Ei siis ole ihme että kaikilla soluilla on myös samat tarpeet: saada happea ja hiiltä veren kautta, ja pystyä laskemaan happamat jätteensä solun ulkopuolelle kudosnesteeseen josta ne päätyvät lymfa- eli imunestekiertoon.

Joten karkeasti ajateltuna keho on soluja, jotka kylpevät kudosnesteessä johon ne laskevat päästönsä, ja joita veri ravitsee. Tämä on yksinkertainen malli joka toimii tärkeimpiin asioihin, niinkuin tulette huomaamaan.

Mitä on fruitarismi?

Fruitarismi tarkoittaa ruokavaliota, jossa suurin osa kaloreista tulee hedelmistä. Suomessa raakaruoka tarkoittaa valitettavan usein rasvaisia ja monimutkaisia superfoodviritelmiä joissa ei ole hedelmistä tietoakaan. Parhaimmillaan raakaruoka on kuitenkin hyvin yksinkertaista: ruuansulatus kiittää erityisesti kun syöt monoaterioita eli vain yhtä hedelmää kerrallaan, esimerkiksi 10 banaania.

Hedelmät ovat parasta ravintoa ihmiselle. Miksi? Koska kaikki kehon solut toimivat sokerilla, ja hedelmien yksinkertaiset sokerit ovat todella hyvin sulavia. Hedelmissä on myös huomattavasti enemmän kaloreita kuin vihanneksissa: esimerkiksi mainitsemissani 10 banaanissa on noin 1050 kaloria. Saman kalorimäärän saaminen vihanneksista olisi työlästä, vai miltä tuntuisi syödä 2,5 kiloa porkkanoita, yli neljä kiloa kaalia, tai 7 kiloa salaattia? Älä siis ihmettele jos kuulet että joku on kokeillut raakaruokaa ja sanoo ettei ollut tarpeeksi energiaa: suurin osa raakailijoista syö liian vähän, etenkin hedelmiä.

Fruitarismi ei kuitenkaan tarkoita pelkkien hedelmien syömistä vaan vihreät lehtivihannekset ovat tärkeässä roolissa, sillä niissä on todella paljon mineraaleja. Lehtivihanneksia kuten salaattia, pinaattia, selleriä ja lehtikaalta olisi hyvä syödä noin kilo päivässä. Tämä käy helpommin jos voit mehustaa osan: itse teen joka päivä mehua johon laitan noin neljäsosan hedelmää ja loput vihanneksia, yksi lemppareistani on ananas-lehtikaali-inkiväärimehu (inkivääriä vain pieni pala).

Kolmas ruokaryhmä on pähkinät ja siemenet. Nämä ovat yleensä aivan liian iso osa raakaravintoa, jossa raakakakkuihin ja salaatteihin ym hienoihin aterioihin sekoitetaan usein desikaupalla pähkinöitä, siemeniä ja jopa öljyä. Liika rasva on kuitenkin haitaksi ja aiheuttaa väsymystä, lihottaa ja voi johtaa jopa diabetekseen ja muihin vakaviin sairauksiin. Öljyä suosittelen käytettäväksi mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan: se on 99,8% rasvaa ja raffinoitu tuote, kun taas jos oliiviöljyn sijasta valitset kokonaiset oliivit, saat rasvan lisäksi proteiineja ja hiilihydraatteja (eli sokereita), kuitua ja huomattavasti enemmän ravintoaineita. Jos käytät öljyä,päivän rasvalukemat nousee nopeasti pilviin, koska öljyt on tosi kaloripitoisia. On tärkeää liottaa pähkinät ennen käyttöä, jotta niistä tulee paremmin sulavia.

Suomessa on tällä hetkellä vallalla pakkomielle proteiineista. Liika proteiini on kuitenkin haitaksi keholle, se on vaikeasti sulavaa ja koska keho ei kykene varastoimaan proteiineja, ylijäämä on eliminoitava, mihin kuluu turhaan energiaa. Siksi liialla proteiininsaannilla kuormitat kehoasi. Tiesitkö että myös kasviksissa ja jopa hedelmissä on proteiinia (kuten myös rasvaa)? Esimerkiksi sellerin kaloreista 17,5% on proteiinia. Jos syöt runsaasti hedelmiä ja vihanneksia ja pienen määrän pähkinöitä, saat ihanteellisen määrän proteiinia.

Eläintuotteista sen verran että sen perusteella mitä tiedän ne on useimmiten terveydelle haitallisia, eikä niissä ole mitään mitä ei saisi kasviperäisistä tuotteista, jotka pursuilee vitamiineja ja mineraaleja.

Ihmisen ravintotarpeet vaihtelee yksilöstä toiseen ja ne myös muuttuu ajan myötä. Siksi on tärkeää kuunnella kehoaan ja tuntemuksiaan. Jos joku raaka ja jalostamaton ruoka-aine (cashewpähkinöitä ei lasketa) vetää sinua puoleensa, se tarkoittaa että siinä on jotain joka on sinun keholle hyödyksi. Jos taas joku hedelmä tai kasvis inhottaa sinua, on parempi olla syömättä sitä.
Luota kehoosi, se tietää mitä se tarvitsee.