Rakkaudellisia ajatuksia

 Pääsin lopulta Ranskaan ja minut toivotti tervetulleeksi aivan ihana lämmittävä auringonpaiste! Tänäänkin on ollut aika aurinkoista.

Asiasta toiseen: joku ehkä huomasi tässä minun paaston aikana laittamassa kuvassa jotain outoa. Miksi laitoin vesipullon kylkeen lapun, jossa lukee (ranskaksi) "kiitos" ja "rakastan sinua"?
Siksi, että se vaikuttaa veteen positiivisesti. On tehty kokeiluja, joissa on laitettu kahteen eri astiaan riisiä. Toiseen astiaan on liimattu lappu, jossa lukee "rakastan sinua", toiseen taas lappu "vihaan sinua". Ja uskomatonta mutta totta, riisi, jossa on vihalappu, pilaantuu nopeammin. Riisitesti liittyy Jacques Benvenisten tutkimukseen veden muistista ja vetovoiman lakiin, jonka mukaan meidän ajatukset vaikuttaa kaikkeen meidän ympärillä olevaan.

Tiedän sen tunteen kun yrittää syödä terveellisesti mutta "sortuu" epäterveelliseen ruokaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että syyllistämällä itseäsi ja kiroamalla syömääsi saat tuplasti vahinkoa aikaan. Se, mitä me ajatellaan, ei ole samantekevää. Ajatukset, kuten sanatkin (sanat vielä vahvemmin) on kärjistetysti sanottuna joko valkoista tai mustaa magiaa. On jatkuvasti jokaisen oma valinta kumpaa harjoittaa.

Siispä mitä sitten valitsetkin syödä, syö se hyvillä mielin ja ajattele syömääsi rakkaudella ja kunnioituksella. Jos voit vielä ennen syömistä visualisoida miten imet pranaa eli energiaa edessäsi olevasta ruuasta, vielä parempi.

Hmm, alkaa pikkuhiljaa olla aika miettiä Uuden vuoden lupauksia...

Terveisiä lentokentältä

Kävipä niin ikävästi että nukuin pommiin (ilmeisesti unet onnibussissa ei ollu ihan riittävät...) ja myöhästyin nipin napin lennolta. Vaihdoin sitten lipun huomiselle ja jäin kentälle hengailemaan koska en viitsi mennä kotiin ja tulla takas viiden jälkeen aamulla ja keksin kyllä tarpeeksi tekemistä täällä etten tylsisty kuoliaaksi. Sain esimerkiksi kotitentin viimein valmiiksi ja lähetettyä tarkastettavaksi!

Tänään on viimeinen paastopäivä, jee! Ostin täältä automaatista pullon lähdevettä ja omenatäysmehua ja sekoitin ne keskenään. Myöhemmin ostin vielä appelsiinimehua ja löysin sattumoisin vessan jossa sai hanasta kylmää vettä, niin laimensin mehun sillä.

Mulle on aika selvää ettei minusta tämän prosessin myötä kehkeytynyt täysiaikaista pranistia. Ymmärtääkseni idea pranismissa on se, ettei henkilö tee mitään uhrauksia, vaan hän ei vain koe mitään tarvetta syödä eikä juoda fyysistä ravintoa. Minun tapauksessa kyse olisi vastentahtoisesta ruuasta luopumisesta. Siksi uskon etten ole vielä valmis pranismiin. Sen sijaan voisin kokeilla esimerkiksi kerran päivässä syömistä kuten Fafa on nyt tehnyt jo jonkun aikaa, tai harvemminkin. Katsotaan.

Vadelmasuklaatoffeeneliöt

Tässä vielä yksi makea joulunaikaan sopiva resepti: Kristinan vadelmasuklaatoffeeneliöt. Tein näitä kerran kaverin kanssa ja paaston jälkeen haluttaisi kyllä ottaa uusiksi, oli niin ihanaa.

Kristinan vadelmasuklaatoffeeneliöt

3 kuppia pehmeitä taateleita (kivet pois)
1 kuppi pekaanipähkinöitä (mieluiten etukäteen liotettuina)
1/2 kuppia karob- tai kaakaojauhetta (lisää vähän vettä ja sekoita tahnaksi)

(1 kuppi kuivattuja mulpereita)

 Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja sekoita massaksi. Levitä puolet massasta levyksi esimerkiksi leivinpaperin päälle vuokaan.

2-3 kuppia tuoreita/pakastettuja vadelmia
1/2-1 kuppi pehmeitä taateleita

Sekoita tasaiseksi (tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa). Levitä pohjan päälle. Levitä lopuksi loput suklaatoffeemassasta vadelmakerroksen päälle. Voit laittaa neliöt pakasteeseen viilenemään ennen syömistä tai nauttia heti.

Kaverini kanssa laitoimme vielä koristeeksi päälle marjapähkinäsekoitusta ja kävimme heti kimppuun. Mmmmmm.

Mulla on edelleen nuha, mutta nyt ollaan selvästi jo parempaan päin menossa.

Paasto kyllä kirkastaa ihoa. Minun otsa ei ole ollut näin sileä vuosikausiin. Hiukset näyttää myös hyvältä, rhassoulin avustuksella.

Tänään palaan yöbussilla Helsinkiin ja jatkan sieltä heti matkaa Lyonin suuntaan. Enää pari päivää paastoa, en malta odottaa...

Nuhaista joulua

Hyvää joulua!

Tässä tämän joulun hedelmäkuusi, johon siis sain alunperin inspiraation Kristiinalta:

 Käytin kuuseen ananaksen, pari päärynää, kiivejä, banaania ja viinirypäleitä.

Olin varannut jouluillalliselle Ruohonjuuresta ostamani ruusunmarjamehupullon.
En vain ollut tajunnut sitä, ettei ruusunmarjamehu olisi erityisen makeaa. Se oli siis hienoinen pettymys. Tänä aamuna mehustin sitten hedelmäkuusesta jääneen ananaksen ja päärynän ja makeutin niillä ruusunmarjamehun. Heti parempaa.

Joka tapauksessa itsekuri säilyi lopulta joulun yli pienestä turhautumisesta huolimatta. Sen sijaan sain eilen nuhan, niin että yöllä oli nenä tukossa ja tänään olen aamusta lähtien joutunut niistämään vähän väliä. Liikaa ulkoilua tästä ei ainakaan voi syyttää, kun en ole pistänyt nenänpäätäkään ulos pariin päivään (ulkona sataa räntää).

Suolanhimoa

 Eilen kaivoin kaapista vanhempieni mehulingon. Oli pakko saada vaihteeksi vihannesmehua. Minusta tuntuu ettei jatkuva appelsiinimehun juominen tee oikein hyvää hampaille, niihin on viime päivinä sattunut vähän harjatessa.

Mehustin ensin pois muutaman pehmenneen päärynän, joista tulikin ihanaa mehua, ja sitten punajuuria ja porkkanoita.

Aloin itse asiassa kaivata suolaista makua ja vaihtelua appelsiinimehuun niin että ostin kaupasta tomaattimehua siitä huolimatta, että siinä on merisuolaa. Kotona käyttäisin tietenkin merivettä, mutta en ottanut sitä(kään) tänne mukaan.

Granaattiomenat aiheutti mulle taas ikävän yllätyksen. Olin innoissaan kun löysin kaupasta 100 % granaattiomenamehua, mutta kun olin juonut pari kulausta... tajusin etten ikinä saisi juotua koko pullollista tai edes lasillista loppuun. Epäilen että siihen on käytetty pilaantuneita hedelmiä, muuta selitystä en näe kamalalle maulle.

Tänä aamuna mehustin taas pari appelsiinia ja verigreipin, mutta laimensin mehun laittamalla puolet vettä.

Joogasin vähän toissapäivänä ja vähän enemmän eilen. Lihakset kyllä väsyi aika nopeasti, mutta muuten treeni tuntui hyvältä. Katsotaan mihin asti pääsen tänään.

Olen myös käynyt täällä joka ilta saunassa, mitä luksusta!

Eilen illalla aloin miettiä että pystynkö todella olemaan syömättä jouluaattona, siis huomenna, kun pöydässä on rakastamiani jouluruokia; rosollia, laatikoita, jopa tofumureketta (tarjosin reseptiäni kasvissyöjäpikkusiskolle).

Rakastan hyasinttien jouluista tuoksua!

Raakavegaaniset kalkkunaburgerit

Ennen paastoa ehdin testata myös yhtä joulupöytään sopivaa reseptiä. Tämä on Lifegeneratorin Kiitospäivälle tarkoittama resepti.

Raakavegaaniset "kalkkunaburgerit":

-2 kuppia liotettuja auringonkukansiemeniä
-1/2 kuppia pilkottua tuoretta tilliä (tai 2 rkl kuivattua)
-1 valkosipulinkynsi
-1 rkl sitruunamehua
-2 tl himalajansuolaa*
-1/2 kuppia pilkottua kesäkurpitsaa (kukkakaali toimii myös!)
(cayennepippuria, oliiveja, juustokuminaa, paprikajauhetta, pippuria...)

Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneessa s-terällä massaksi. Muodosta massasta pihvejä tai vaikka sydämiä ja tarjoile esimerkiksi sipulin, tomaatin ja salaatin kanssa.

*Itse jätin suolan pois ja laitoin sen sijasta merivettä. Jätin myös kesäkurpitsan pois kun sitä ei sattunut olemaan kaapissa.

Söin burgeritaikinan norilevyihin rullattuna, oli kyllä herkkua. (pieni lisäys 6.1.15 : eilen tein norirullia, joihin laitoin tuota burgeritaikinaa ja lisäksi ituja, mangoviipaleita, kapriksia ja salaatinlehtiä. Superhyvää!)

 Kuulin muuten eilen että meillä täällä oleva vaaka mittaa myös kehonkoostumusta. Mittasin tietenkin sitten omani ja ilmeisesti minun rasvaprosentti on 11! Vaa'an mukana olevassa taulukossa jo 17% oli tosi hyvä lukema naisille (sen alemmas taulukko ei mennyt). En valitettavasti voi verrata tuota paastoa edeltävään tai mihinkään muuhunkaan omaan lukemaan, koska tämä oli ensimmäinen kerta kun mittasin rasvaprosentin.

***Edit! Minun rasvaprosentti ei luultavasti ole 11: mittasin myöhemmin uudestaan ja vaaka näytti n. 20 %. Mutta en tiedä oliko sekään sitten oikea lukema. Pitäisi käydä jossain tarkemmassa mittauksessa että saisi vähän luotettavampaa tietoa.

Terra incognitan 2015 loppu

Terveisiä pohjolasta! Olen tämän viikon pohjoisessa vanhempien luona ja eipä täällä kyllä paljon aurinko paista. Mutta lumi tuo ihanaa joulutunnelmaa.

 Terra incognita loppui eilen. Tällä kertaa se oli todella mulle eräänlainen matka tuntemattomaan maahan ja aika uskomaton kokemus siitä tulikin. Thierryn videot oli myös inspiroivia (kuten yleensä). Tekstitän parhaillaan niistä yhtä, jonka saan toivottavasti julkaistua ennen vuodenvaihdetta.

Mulla seikkailu jatkuu vielä viikon verran: tänään alkoi 21 päivän prosessin kolmas viikko eli ohjelmassa vähemmän laimennettua mehua (2 osaa mehua, 1 osa vettä). Juon tässä just appelsiinimehua ja eron eilisen mehuun kyllä huomaa! Mulla ei ole täällä oikein kunnon mehustinta - sähköinen sitruspuristinkin vetelee jo viimeisiään - mutta olen kohta menossa kauppaan katsomaan mehutarjontaa.

Pääsin muuten viimein hyppäämään vaa'alle, ja ilmeisesti olen laihtunut suunnilleen viisi kiloa koko paaston aikana. Olen tämänhetkiseen painoon tyytyväinen: mahdun hyvin vaatteisiin, jotka aiemmin oli vähän tiukkoja, ja vatsa on litteä. Tämä kyllä motivoi pitämään suunnilleen saman linjan. Pitäisi tosin harrastaa enemmän joogaa ja muuta liikuntaa, jotta saisin vartalosta myös vähän kiinteämmän. Ehkä voisinkin joogata jo tänään...

Pranismi

Eilen olin tanssimassa, ihan hyvin jaksoi sen neljä ja puoli tuntia heilua. Matkalla kotiin tosin alkoi olla vähän pahoinvointia; ehkä edestakaisin hyppiminen sai kehossa myrkkyjä liikkeelle tai jotain.

Voisin tässä vaiheessa kertoa vähän tarkemmin mistä tässä koko paastossa on kyse. En halunnut puhua siitä aikaisemmin, koska en ollut varma koko projektin realistisuudesta. Nyt tiedän ettei sen suhteen ole huolta. Tämä voi myös vaikuttaa monista aika hullulta; teitä on varoitettu.

Viime kesän hippifestarilla oli luento pranismista, eli elämisestä ilman fyysistä ruokaa ja juomaa: pranistit saavat ravintonsa puhtaasta energiasta, jota kutsutaan myös esimerkiksi nimellä prana, chi, tai ki. Tällaisia ihmisiä on ympäri maailmaa. Juuri tästä aiheesta kertoo dokkari josta kirjoitin aikaisemmin, In the Beginning There Was Light. Olin jo luentoa ennen kuullut pranismista ja uskoin että voisin jonain päivänä olla pranisti itsekin, mutta en uskonut että olisin vielä valmis siihen. Luento oli kuitenkin tosi inspiroiva ja päätin mennä pranismi"kurssille" jo seuraavana kesänä.

Kurssilla käydään yhdessä läpi 21 päivän prosessi (tai ensimmäinen viikko, jonka jälkeen osallistujat jatkavat prosessin loppuun kukin tahoillaan), jonka tarkoitus on aktivoida kehossa energiakanavat, joiden avulla ihminen pystyy saamaan ravintonsa suoraan "ilmasta". Prosessin on tehnyt tunnetuksi australialainen Jasmuheen. Ensimmäinen viikko on kuivapaastoa, toisen viikon aikana juodaan vedellä laimennettua hedelmämehua (suhteessa 2 osaa vettä, 1 osa mehua) ja kolmannella viikolla vähemmän laimennettua mehua (2 osaa mehua, yksi osa vettä).

Prosessin lopuksi katsotaan, mikä on tilanne: onko paino vakautunut, onko energiataso hyvä jne. Tilanteen mukaan henkilö joko on pranisti ja voi jättää ruuan ja juomaan kokonaan pois, tai jatkaa veden juomista, tai sisällyttää myös mehut, tai alkaa uudestaan syömään.

Mietin kuitenkin myös sitä mahdollisuutta, että kävisin pranismiprosessin läpi Helsingissä talven aikana. Paastoaminen talvella on siinä mielessä helpompaa, ettei ole houkutusta nauttia kaikista ihanista hedelmistä, joita kesällä on saatavilla. Kun sitten Thierryn Terra incognitakin sattui sopivaan kohtaan, niin päätin yhdistää nämä kaksi.

Valmistauduin syömällä ensin muutaman päivän täysin raakaa ja mehupaastoamalla viikon ajan. Itse asiassahan olin aikonut myös pitää viikon vesipaaston ennen kuivapaastoa, mutta hyppäsinkin lopulta suoraan kuivapaastoon. Nyt olen siis prosessin toisen viikon lopussa; ensi viikko vielä laimennettuja mehuja ja sitten katsotaan tilanne.

Tällä hetkellä prosessi tuntuu sujuvan hyvin. Odotan innolla että pääsen vaa'alle (olen menossa vanhempien luo ensi viikoksi). Minusta tuntuu että en ainakaan palaa prosessia edeltäviin ruokailutottumuksiin, tämä on siinä mielessä elämää muuttava kokemus. En tarvi niin paljon ruokaa, jos yhtään. Tulevaisuudessa aion panostaa määrän sijasta laatuun.

Ja vielä kerran, ota hyvin selvää asioista ennen kuin alat kuivapaastoon tai pranismiprosessiin : annan tässä vain pienen idean siitä, mitä ne pitää sisällään eikä minun tarkoitus ole antaa mitään ohjeita vaan pelkästään jakaa omat kokemukseni.

Mitäänsanomaton pomelo ja kirjasuositus

Paastorintamalla ei mitään uutta, paitsi että kokeilin muistaakseni ekaa kertaa semmoista jättimäistä pomeloa, tällaista:

Tein siitä mehua. Se oli (laimennettuna) ihan mukiinmenevää mutta loppua kohti vähän tylsän makuista. Ei siis kuulu minun suosikkihedelmiin.

Mutta tässäpä esimerkiksi joululahjavinkki: luin jo joku aika sitten Pävi Kanniston kirjoittaman mahtavan nomadismista kertovan kirjan Elämäni nomadina.

Kirja käsittelee aihetta kattavasti ja mielenkiintoisesti. Se ei ole mitään kuivaa teoriaa vaan kirjoittaja kertoo paljon omista kokemuksistaan, siitä miten hänen elämäntapansa ja asenteensa muuttuivat hänen siirtyessään oravanpyörästä seikkailemaan ympäri maailmaa. Mukana on myös joitain kuvia. Itseäni jonkinasteinen nomadismi kiinnostaa ja houkuttelee (erityisesti tämän kirjan luettuani), ja kirjasta sai myös hyviä vinkkejä ja tietoa joista voi olla seikkailussa hyötyä.

Ystäväni rhassoul

Nukuin taas päiväunet tänään kun väsytti. Join puolitoista litraa laimennettua omenamehua ja vähän rypälemehua. Pääsin myös pitkästä aikaa käymään saunassa (kuivapaaston aikana ei tule kysymykseenkään tuhlata kehon nestettä hikoiluun) !

Saunasta puheen ollen, haluan kertoa mahtavasta jutusta nimeltä rhassoul. Se on savea, jota on käytetty itämaissa satoja vuosia hiusten (ja kehon) pesemiseen.

Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten vegaanileirillä, jossa jollain oli sitä mukana. Viime kesänä sitten eräs ranskalainen kaverini kehui sitä sanoen että se on mahtavaa ja että hän käyttää enää vain sitä hiustenpesuun. Kaverini vinkkasi myös nettikaupan josta minun kannattaisi ostaa sitä, ja niinpä tein tilauksen. Ja siitä lähtien kun sain rhassoulin käsiini, en ole itsekään käyttänyt mitään muuta, se toimii tosi hyvin.

Sekoitan rhassoulin veden kanssa ja samalla lisään pari pisaraa hyväntuoksuista eteeristä öljyä (esim. bergamotti). Sitten kastelen hiukset hyvin, minkä jälkeen levitän rhassoulin hiuksille mahdollisimman perusteellisesti. Annan sen vaikuttaa hoitoaineen tapaan sen aikaa kun pesen muun kehon (tai käyn saunassa) ja lopulta huuhtelen.

Ei varmaan ole tarvetta kovin tarkkaan käydä läpi syitä, miksi kannattaisi käyttää rhassoulia shampoon sijasta (asiasta löytyy tietoa vaikka googlettamalla "no poo"). Rhassoul on puhdas luonnontuote ja ravitsee hiuksia sen sijasta että myrkyttäisi kehoa ja ympäristöä kuten kemikaalicocktailit, joita shampoiksi kutsutaan. Se on myös tehokkaampaa kuin monet ekovaihtoehdot.

Tilasin rhassoulia siis Aroma-zone -nettikaupasta Ranskassa ollessani. Helsinkiin palattuani kävin läpi Ruohonjuuren ja Ekolon hyllyt, tuloksetta. Aroma-zone toimittaa kuitenkin myös Suomeen, ja jos tilaa sieltä niin suosittelen samalla tilaamaan myös esimerkiksi sisäiseen(kin) käyttöön (esim. minttujäätelöön...) tarkoitettuja eteerisiä öljyjä joita on iso valikoima edulliseen hintaan. Suomesta olen löytänyt vain ulkoiseen käyttöön tarkoitettuja öljyjä ja nekin kalliita.

Laimennettua appelsiini- ja rypälemehua

Tänään mehustin appelsiineja (pikamehu!) jotka join vedellä laimennettuina (hyvää oli), otin evääksi laimennettua rypälemehua ja kävelin kaupunkia ristiin rastiin.

Neljän jälkeen istuin bussissa ja minua vähän väsytti, plus että tunsin lievää pahoinvointia, jonka takia laitoin kirjan kiinni.
Pääsin kotiin puoli yhdeksän maissa, nyt on vähän vetämätön olo ja kylmä huone. Haluttaa lähinnä kääriytyä peiton alle romaanin kanssa.

Vettä ja rypälemehua

 Viikon kuivapaasto on kyllä kokemus jota en heti unohda, kokemus itsensä ylittämisestä. Jos voin olla viikon syömättä ja juomatta, mihin muuhun kykenen?

Haluan vielä tähdentää, että en suosittele tätä kenelle tahansa! Itse olen ollut kasvissyöjä ja vegaani lukiolaisesta asti, jonka jälkeen jätin gluteenin pois, ja lopulta siirryin enemmän tai vähemmän raakaruokaan pari vuotta sitten. Olen myös paastonnut aikaisemminkin. Eli valmistautuminen on tärkeää.
 
Join lopulta ensimmäisen kulauksen 00.05. Sitten join rauhalliseen tahtiin yhteensä 2-3 lasillista ennen nukkumaanmenoa. On ihanaa taas juoda vettä, on ihanaa kun suu ei ole enää hiekkapaperia jatkuvasti.

Olin ostanut valmiiksi viiden litran pakkauksen lähdevettä. 

Periaatteessa olen pullovettä vastaan mutta toisaalta... en usko että Suomessakaan hanavesi on lopulta kovin puhtoista ; veikkaisin että siitä löytyy kaiken sortin kemikaalijämiä (pitää ottaa vielä selvää).
Ranskassa juon (itse) tislattua vettä. Ja no, sanoisin että se, etten syö tällä hetkellä mitään kompensoi kyllä aika hyvin pulloveden aiheuttaman saasteen.

Tänä aamuna olin ensimmäistä kertaa hereillä jo puoli kuudelta, mutta jatkoin tietysti nukkumista ja heräsin sitten yhdeksän jälkeen. Iltapäivällä kun olin lukemassa kirjaa, iski väsymys ja otin parin tunnin päiväunet. Toistaiseksi ei kovin väsytä, tulin vasta tanssimasta.

Minusta tuntuu että siitä lähtien kun join vettä, minua on palellut vähän enemmän (täällä huoneessa on kyllä oikeasti aika viileää, kaverinkin sanojen mukaan).

Tällä viikolla juon vettä sekä laimennettua hedelmämehua (2 osaa vettä, 1 osa mehua).

Eilen kävin Ruohonjuuressa enkä voinut vastustaa pullotettuja mehuja, ne näytti niin houkuttelevilta. Itse tehty mehu on tietysti parasta, mutta toisaalta hedelmävalikoima oli aika pieni (ei esim. rypäleitä), ja toisaalta mehustaminen vaatii vaivannäköä. Ostin lopulta mahdollisimman kiinteitä omenoita ja lisäksi valmista rypälemehua, omena-mustikkamehua, ja ruusunmarjamehua (mitä luksusta!).

En tajua miksi kukaan ostaisi esimerkiksi kymmenen euron drinkin, kun samalla hinnalla saa pullollisen aivan ihanaa ja myös terveellistä mehua...

Olen tänään juonut noin litran vettä ja ehkä litran vettä ja rypälemehua sekaisin. Pelkäsin että laimentaminen pilaisi mehun, mutta se olikin oikein hyvää ja makeaa.

Kuivapaaston viimeinen päivä!!!

Tänään heräsin "jo" puoli kymmeneltä ja pitkästä aikaa huvitti joogata, joten joogasin. Minun voimat on palautunu jo aika hyvin, en enää käytä hissiä enkä varo rasittamasta itseäni muutenkaan. Kävin tänään kivassa joulukonsertissa ja jouluostoksilla.

Voisin viettää tuntikausia lavuaarin ääressä huuhdellen kasvoja (aloin tekemään sitä eilen, tuntuu hyvältä myös) ja suuta. Tosi koukuttavaa. Tuntuu myös että kylmä vesi tekee hyvää iholle. Olen muuten tyytyväinen siitä, että minun iho on paaston aikana mennyt vain parempaan suuntaan; vähän pelkäsin että kuona-aineet alkaisi tulla ulos sitäkin kautta ja naama olisi täynnä näppylöitä.
Mutta sen sijaan tuli eilen pieni yllätys kun mulla alkoi menkat - kaksi viikkoa etuajassa! Luulen että keho nimenomaan hyödyntää senkin uloskäynnin kuonan poistamiseksi, ja hyvä niin.

Tuntuu kuin pienenä päivää ennen jouluaattoa! Lasken tunteja ensimmäisen vesilasilliseen. Pitää malttaa aloittaa pikkuhiljaa. Mietin vaan vieläkin että juonko heti keskiyön jälkeen vai odotanko aamuun.

Taidan alkaa tekstittää seuraavaa videota ajan kuluttamiseksi.

Ensi viikon kuvioista juttua huomenna... Terra incognita jatkuu!

Video: parantuminen skitsofreenisesta psykoosista

Tekstitykset tähän videoon valmiit! Uskomaton tarina skitsofreenisestä psykoosista parantumisesta ruokavaliomuutoksen avulla. Klikkaa video tarvittaessa Youtubeen ja tekstitykset alapalkista oikealta.

Paasto sujuu hyvin! Eilen en yrittänytkään mennä ennen aamuneljää nukkumaan vaan puuhailin omiani siihen saakka. Toissapäivästä lähtien olen pikkuhiljaa tajunnut että minua ei enää palele! Ja vielä hassumpi juttu: olen ihan koukussa raittiiseen ilmaan! Ennen inhosin sitä, kun joku avasi ikkunan tuulettamisen vuoksi kun ulkona oli kylmä. Eilen illalla avasin ikkunan koko yöksi, ja olen nyt vähän väliä pistänyt pään ikkunasta ulos hengittääkseni. Olisi kyllä pitänyt tajuta tuulettaa huone jo paljon aikaisemmin, ilma oli täällä varmaan aika sakeaa kun olen polttanut paljon kynttilöitäkin viime aikoina.

Ulkona on mukava käydä myös.

 Toinen minun addiktio on suun huuhtelu kylmällä vedellä, teen sitäkin jatkuvasti.

Minun energiataso on myös noussut vähitellen. Tänään mulle tuli tosi harvinaislaatuinen siivouspuuska ja siivosin keittiön lattiasta kattoon, plus eteisen ja oman huoneen. Sitten soitin viulua, mikä sekään ei ole ihan jokapäiväistä yleensä. Mulla on myös tosi virkeä ja positiivinen fiilis.

Muun muassa tällaista tuli puuhailtua silloin neljän maissa yöllä:

Älä tuu minua neuvomaan

Kaikki hyvin edelleen, janosta huolimatta. Kävin lopulta tänään pienen kävelyreissun ja raikkaan ilman hengittäminen tuntui taas tosi hyvältä. Välissä avaan vain ikkunan ja hengittelen. Oikeastaan olen yllättynyt etten ole tämän pahemmassa kunnossa; portaiden nouseminen on raskasta mutta hyvin jaksan kyllä kävellä ympäriinsä ja mulla on pirteä olo, pahoinvointi on ollut tosi lyhytkestoista eikä mulla ole ollut kertaakaan esim. pääkipua.
Nukahtamisvaikeus taas taitaa sittenkin johtua paastosta: eilen heräsin ennen kymmentä mutta sain unta vasta neljän jälkeen yöllä! On todella turhauttavaa pyöriä sängyssä jossain mielessä väsyneenä mutta ei kuitenkaan tarpeeksi että nukahtaisi. Musiikin kuuntelu onneksi auttaa.

Haluaisin vähän avautua yhdestä tosi ärsyttävästä asiasta. Nimittäin ihmisistä, jotka kyseenalaistaa minun valinnat ja huolehtii ja neuvoo. Esimerkki: kerroin eräälle henkilölle että olen tämän viikon kuivapaastolla, ja tämä alkoi heti kysellä että tajuanko mitä teen, suositusten mukaan pitäisi kuivapaastota korkeintaan 24 tuntia, hän ei haluaisi että joudun ambulanssilla sairaalaan ja että vahingoitan kehoani pysyvästi, blablabla. Samoin kaikilta vegaaneilta (etenkin nuorilta sellaisilta) on varmaan joskus kysytty huolestuneena että mistä saat proteiinia.

Mulle tämä on siinä mielessä egokysymys että ärsyttää kun ihmiset, jotka on minua huonommassa kunnossa ja jotka ei tiedä fysiologiasta ja esimerkiksi ihmisen luontaisesta ruokavaliosta käytännössä mitään, tulee neuvomaan minua, joka olen perehtynyt näihin asioihin aika perusteellisesti monen vuoden ajan. Samoin se, että nämä ihmiset ei pidä minua sen vertaa kypsänä että osaisin huolehtia itsestäni ja tehdä järkeviä valintoja.

Okei, tiedän että nämä neuvojat tarkoittaa hyvää ja arvostan sitä että välitetään toisen hyvinvoinnista. Siksi paras ratkaisu olisikin luultavasti olla puhumatta tällaisista "epäilyttävistä" asioista ihmisille, joilla ei ole niistä mitään tietoa. Suurin osa ihmisistä pitää viikon kuivapaastoa täysin sekopäisenä - heille itselleen tekee tiukkaa jo sekin että yksi ateria jää väliin, ja he ovat täysin virallisten ravintosuositusten dogman vallassa. Mutta mulla on (onneksi!) myös kavereita, joiden reaktio olisi esimerkiksi "ihan tosi, mahtavaa! Aion itsekin paastota huomenna" (esimerkki on tosi).
Tästä lähtien jaan oudot juttuni vain näiden jälkimmäisten kavereiden kanssa.

Ei niin että olisin mitenkään ulkonäkökeskeinen, mutta yksi paaston eduista on jatkuvasti litteä vatsa.

Kuivapaaston puolessa välissä; marjasorbettipiirakka

Puolessa välissä ollaan. Eilen mietin rasitanko itseäni liikaa, ja taisin saada siihen tänään vastauksen. Jouduin nimittäin lähtemään kotiin kesken luennon, kun pöydän ääressä istuminen tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta ja mulla oli myös pahoinvointia. Ja lähdin just oikeaan aikaan, koska matkalla hissiä kohti (paaston aikana hisseistä on tullut minun hyviä ystäviä) piti juosta vessaan oksentamaan. Sen jälkeen pahoinvointia ei ole tänään ollutkaan.

Päätin sitten jäädä kokonaan pois huomiselta luennolta, joka on onneksi myös tämän vuoden viimeinen. Voisi siis sanoa että olen joululomalla! ...harmi vain että gradu ei kirjoita itseään eikä sille ole edes rajattomasti aikaa.

Onpa kyllä tosi ärsyttävää kun on hikka eikä voi juoda vettä sen lopettamiseksi.

Olin tänään superluova ja askartelin, tosin en voi vielä kertoa mitä! Liittyy jouluun...

 Tässä vielä pieni resepti herkkuun, jota tein just ennen mehupaastoa:

Marjasorbettipiirakka

-pehmeitä taateleita
-liotettuja manteleita/pekaanipähkinöitä/muita pähkinöitä
-karobjauhetta

-haluamiasi pakastemarjoja

Pohja: sekoita keskenään monitoimikoneessa sopiva määrä (heh) taateleita, pähkinöitä ja karobia. Painele piirakka-astiaan (periaatteessa mikä tahansa lautanen käy).

Päällinen: sekoita monitoimikoneessa pakastemarjoja ja taateleita tasaiseksi massaksi. Levitä pohjan päälle.

Nauti heti!

On tietysti mahdollista myös tehdä pelkkää sorbettia: tosi helppo ja nopea tehdä (kaksi ainesosaa!) ja aivan ihanaa. Huom. makeutta voi saädellä taatelien määrällä.

Vettäää....

Alkaa olla aika jano. Eilen yöllä jo hetken tuntui siltä että keskeytän paaston. Mutta kyllä tätä vielä jaksaa. Suun huuhtelu raikkaalla vedellä auttaa, tosin kiusaus niellä vesi on kova.

Minun unirytmi on vähän vinksallaan, mikä ei siis johdu paastosta mutta lisää turhautuneisuutta. Eilen heräsin kymmenen maissa ja sain unta vasta kahden maissa yöllä, ja tänään heräsin vasta klo 11 jälkeen! Ei kovin lupaavaa tämän illan nukahtamisen kannalta. Huomenna tosin rytmi taas vähän korjaantuu kun on pakko herätä yhdeksän maissa luennolle.

Toivon että en liikaa rasita itseäni, olen kyllä suurimman osan ajasta kotona, luen ja teen kaikenlaista tietokoneella.

Eilen yöllä ja tänä iltana tunsin hetken ajan pientä pahoinvointia. Olo on myös vähän väsynyt. Yleensä ottaen kyllä olo on ihan hyvä, pahin on jano. Haaveilen lasillisesta vettä. On harmi ettei mulla ole vaakaa enkä siis voi tarkkailla painoa.

Katsoin eilen inspiroivan dokkarin, jonka englanninkielinen nimi on In the Beginning There Was Light, suosittelen.

Aurinkoa ja entsyymejä

 Kuivapaastolla edelleen. Tässä vaiheessa kyllä vesi jo maistuisi mutta ilmankin vielä pärjää. Paaston aikana olisi hyvä olla auringossa; tänään ja eilen onkin ollut aika kirkasta. Eihän tuo Suomen talviaurinko paljoa lämmitä mutta harmaaseen taivaaseen ja sateeseen verrattuna...

 Unohdin kertoa aikaisemmin että tehostin mehupaastoa ottamalla ruuansulatusentsyymejä. Sitä nyt on vaikea arvioida että mikä niiden vaikutus tarkalleen oli mutta uskon kyllä että niistä oli/on hyötyä.

Piti kaivaa kaapista norjalainen villapaita, paaston aikana saa laittaa kunnolla vaatetta päälle.

Keskiyön porkkanamehu

Haluan jakaa vielä yhden mehureseptin eiliseltä. Viimeinen mehu jonka join loppuun 00.00 (ei niin että suosittelisin yöjuomista tai yöllä hereillä olemista ylipäänsä...) oli ihanan kirpeä mehu, jossa oli kaksi appelsiinia, kaksi sitruunaa, kaksi isoa porkkanaa ja pala inkivääriä.

Tänään oli siis tarkoitus aloittaa vesipaasto, mutta hassua kyllä, ei ole janottanut yhtään joten toistaiseksi en ole juonut mitään. Voi olla että pidänkin suoraan kuivapaaston, katsotaan nyt.

Viimeinen mehupäivä, tsatsikimehu

Nyt on tosiaan viimeinen mehupäivä, huomenna alkaa vesipaasto! Jännittävää. Tänään mehustan sitten senkin edestä, varsinkin kun olen päivän kotona (soihtukulkue olisi ollut kiva mutta viime vuoden tapaan kelit ei paljon innosta ulkoiluun...).

 Tänään keksin kokeilla tsatsikimehua. Eli mehustin kurkkua, sitruunaa, minttua, pienen valkosipulinkynnen ja varsiselleriä. Lopputulosta terästin vielä merivedellä. Mutta no, maku ei ollut ihan kaikista herkuimpia, selleri maistui liikaa. Suosittelen pitämään sellerimäärän aika pienenä ja laittamaan paljon kurkkua. Puristin lopulta mehuun vielä vähän appelsiinimehua käsin ettei tarvitsisi väkisin juoda, ja siitä tuli aika hyvää. Eli yksi mahdollisuus on vain lisätä reseptiin yksi appelsiini.

Tämän jälkeen halutti jotain tosi hyvää mehua joten testasin omena-fenkoli-minttu -yhdistelmää. Laitoin lisäksi vähän (!) varsiselleriä. Nami! Raaka omenamehu on ihanaa.

 Mulle kävi niin ikävästi että kaksi viimeksi ostamistani granaattiomenoista oli läpimätiä sisältä. Sen olisi kuitenkin hyvin voinut välttää; kiireessä en ehtinyt ajatella ja valikoida sen tarkemmin, mutta itse asiassa mädät yksilöt oli selvästi kevyempiä kuin terveet, ja niissä tuntui lommokohtia. Tähän siis pätee sama kuin meloneihin: kannattaa aina valita mahdollisimman raskaita yksilöitä.

Loppukevennys: miten saada siemenet ulos granaattiomenasta. Muitakin metodeja on, tämä on nopein ja paras jota olen kokeillut.

Punakaali ja taboulémehu

 Tänään sain viimein ostettua lisää granaattiomenoita, ahh! Kulautin yhden pelkästään ja tein toisesta granaattiomena-punakaali-persiljamehua. No, sanoisin että idea oli ehkä ihan hyvä, mutta kaalen maku peittää liikaa granaattiomenan maun - joka siis menee vähän hukkaan. Joten aion mehustaa lopun punakaalen vaikka appelsiinien kanssa.

 Punakaalen voimakas violetti väri vihjaa sen ravintoainerikkaudesta.

Toinen uutuus tälle päivälle: taboulémehu. Nimesin sen näin koska siinä on joitain samoja aineksia kuin itämaisessa taboulé-salaatissa: kurkkua, minttua ja sitruunaa. Lisäksi laitoin varsiselleriä ja kiiviä. Kiivi on vähän turhan pehmeä hedelmä mehustettavaksi, mutta maku on kyllä hyvä ja mulla sattui olemaan niitä vielä jäljellä paaston alettua niin käytän nyt pois. Hyvää mehua tuli!