Mehupaaston päättäminen ja sananen palelusta

Tässä minun ensimmäinen ateria paaston jälkeen, kyllä maistui! Aion aloittaa tosi kevyesti paastonjälkeisen elämän mutta kyllä se nyt niin lipsahti että söin vähän muitakin hedelmiä siinä vielä ja illalla kokeilin ensimmäistä kertaa Kristinan uudehkoa kurkkurullareseptiä, joka oli mahtava! Mutta eipä siinä mitään kun ei sentään ollut vesipaastosta kyse.

 Huomasin muuten paaston viimeisenä päivänä, että minua paleli vähän. Kuittasin sen kuitenkin ensin sillä että hoasilla tunnetusti on kylmä. Mutta kun koko yön palelin vaikka olin pyjamassa peiton alla niin tajusin että jostain muusta on kyse. Ja seuraavana aamuna viluisuus vain voimistui, kunnes söin appelsiiniaterian, jolloin palelu vähitellen lakkasi kokonaan.

Löysin regenere.org -sivulta hyvän koosteen palelusta. Siinä sanottiin, että aluksi kun ihminen siirtyy fysiologisempaan ruokavalioon, kehon prioriteett on eritys ja puhdistus, jotka vaativat valtavasti energiaa. Se johtaa siihen, että keholla ei ole tarpeeksi energiaa lämmön tuottamiseen. Viluisuus kertoo aina kehon myrkyllisyydestä: myrkkyjä vapautuu vereen enemmän kuin keho pystyy erittämään niitä ulos. Tällöin olisi hyvä tehostaa eritystä (esim. kuivaharjauksella).
Tämän vaiheen jälkeen fysiologinen elämäntapa ja ruokavalio johtavat lämmön tunteeseen niin kesällä kuin talvellakin. Ihmiset, jotka ovat käyneet läpi kehon puhdistumisen ja joiden lisämunuaiset ovat hyvässä kunnossa, palelevat vähemmän kuin muut. Heidän kehonsa lämpötila on alhaisempi.
Viluisuus on myös merkki siitä, että jokin ei sovi meille. Jos esimerkiksi syömme aterian ja meille tulee kylmä, se tarkoittaa että ateria ei sovellu meille. Kilpirauhanen, joka vastaa kehon lämpötilasta, ilmoittaa sen meille hidastamalla aineenvaihduntaa.

Näin! Eli sanoisin että minua alkoi paaston aikana palella, koska kun keho huomasi, ettei ruuansulatukseen enää mennyt energiaa, se käytti tilaisuuden hyväkseen ja käynnisti puhdistumisen oikein kunnolla. Lopulta myrkkyjä vapautui liikaa minun erityskapasiteetille. Ehkä tässä vaiheessa oli ihan hyvä painaa jarrua aloittamalla taas syöminen. Nimittäin ei ole mitään järkeä vapauttaa myrkkyjä enemmän kuin keho pystyy saamaan niitä ulos: Thierryn sanoin, kipu = virhe.