Long time no see! Palasin kahden ja puolen viikon lomalta etelästä, oltiin kotona viikko, lensin Helsinkiin ja täällä ollaan nyt kolmatta päivää.
Loma oli ehkä paras ikinä. Oltiin eka viikko festarilla, joka oli eräänlainen vapaaehtoisvoimin toimiva kansainvälinen ekokylä. Festari veti noin 5000 ihmistä ja lähes kaikki maksettiin siellä omantunnon (ja varallisuuden) mukaan: ruoka, workshopit, festarille osallistuminen. Siellä oli kompostikäymälät, aurinkopaneelit energianlähteenä, ruoka oli vegaanista, kaikki jätteet lajiteltiin ja pyrittiin käyttämään uudestaan, ja kaikkia kannustettiin vapaaehtoistyöhön joka päivä. Tupakointi oli periaatteessa kiellettyä, mutta valitettavasti tupakointiin ei puututtu joten erityisesti illalla sai kärsiä tupakan tai marihuanan savuista passiivisen tupakoinnin merkeissä.
En suosittelisi festaria kenelle tahansa, koska meininki on todella hippiä eikä monetkaan workshopit sovi kovin materialistisen/tiedeuskovaisen ihmisen maailmankuvaan. Festarin vieressä virtasi myös ihana joki, jossa monet festarilaiset (allekirjoittanut mukaanlukien) ui ja hengaili Aatamin (ja Eevan) asussa. Itseäni festarilla häiritsi lähinnä tupakointi, koirat ja väenpaljous (jossa on toisaalta myös puolensa). Olin yhtenä päivänä vapaaehtoistyössä jätepisteessä lajittelemassa lasia, ja vähän yllätyin olut-, viini- ym. alkoholipullojen määrästä. Myös se näkyi ettei kaikki festarilaiset suinkaan syöneet vegaanisesti festaritarjonnan ulkopuolella, vaan roskiksesta löytyi kalakeittopulloja, lihapateepurkkeja ynnä muuta vastaavaa.
Ainiin, tapasin festarilla myös itse Thierry Casasnovasin! Thierry tuli sinne pitämään luennon, joka oli tosi suosittu, eikä syyttä. Oli tosi hassua nähdä Thierry livenä ja jutella sen kanssa.
Vähän ennen festarin loppua me päätettiin siirtyä eteenpäin vegaanileirille. Se oli vielä etelämmässä, ja kävi niin että päädyttiin vahingossa Espanjaan kun navigaattori petti kriittisessä kohtaa moottoritietä! Mulla oli vieläpä henkkarit kotona joten hermoilin siinä sitten että mitä jos rajalla kysytään papereita, jää leiri minun osalta kokematta. Mutta ei meitä pysäytetty ollenkaan.
Leiripaikka oli eräs "ecolieu" vuoristossa, suojeltu luontoalue jonka kolme jo ikääntynyttä omistajaa asuu 1700-luvulla (muistaakseni) rakennetussa kivisessä maatilarakennuksessa. Rakennuksen ympärillä on kasvimaa ja hedelmäpuita, lähdevesi-uima-allas ja kauempana 20 hehtaaria metsää. Leiri oli ihan eri kaliiberin tapahtuma kuin festari; meitä oli vain muutama kymmenen osallistujaa.
Leiri toimi vähän samalla periaatteella kuin festari: osallistumismaksu oli juuri sen suuruinen kuin kukin parhaaksi näki ja työt (siivous, tiskit...) tehtiin vapaaehtoisperiaatteella. Kaikenlaiset päihteet jätettiin leirin ulkopuolelle, kuten myös lemmikit. Leirin fokus ei oikeastaan ollut veganismi vaan jokainen sai valintansa mukaan ehdottaa aktiviteetteja; luentoja, workshoppeja, keskusteluja jne. eri aiheista. Fafan kanssa me esimerkiksi pidettiin keskustelupiiri ekologisesta ja yksinkertaisesta elintavasta ja siihen liittyvistä käytännön asioista (no-poo jne.), ja erään toisen leiriläisen kanssa luento hygienismistä. Opin muun muassa Do in -tekniikkaa, hierontaa, esperantoa ja vaistonvaraista laulua. Osa porukasta kävi lähistöllä vaeltamassa.
Me tunnettiin entuudestaan noin puolet osallistujista; osa edellisen vuoden
leiriltä, osa festarilta. Olikin kiva nähdä pitkästä aikaa.
Oli mielenkiintoista viettää aikaa vuoristossa. Opin seuraavat asiat:
1. Vuoristoteillä ajamisesta tulee huono olo ja ahdistaa: tiet on erittäin mutkaisia, kapeita ja ympärillä joko pudotus ja korkeat kalliot/kivimuurit, jotka peittää totaalisesti näkyvyyden seuraavan mutkan taakse.
2. Vuorilla yöt on hyytävän kylmiä: makuupussissa on syytä olla vähintään merkintä 5°C.
3. Vuorilla ei ole mitään syötävää: jos joku on istuttanutkin sinne hedelmäpuita, hedelmät kypsyy hitaammin kuin laaksoissa. Me jouduttiin metsästämään viikunoita noin puolen tunnin ajomatkan päästä vuorta alas (huom. kohta 1 tähän liittyen).
Kaipasin myös festarialueen jokea jossa hengailimme päivät pitkät: uima-altaan vesi oli jäätävää.
Puolentoista leiriviikon jälkeen me alettiin kyllästyä (leiri kesti
kaksi viikkoa) ja päätettiin lähteä kotia kohti. Tällä kertaa me ei
ajettu moottoritietä vaan pienempää tietullitonta tietä, jota pitkin
matka kesti puolet pidempään, yhteensä 10 tuntia. Siksi me yövyttiinkin
puolessa välissä autossa Välimeren rannalla, mikä kuulostaa hienolta
mutta oli todella epämukavaa.
Sen sijaan Välimeren näkeminen ja sen suolaisessa (!) vedessä uiminen ensimmäistä kertaa oli upea kokemus.
Me vietettiin aamu rannalla ja otin jopa talteen pullollisen merivettä vaikka sen puhtaus oli varmaan aika kyseenalaista.
Moottoritien välttäminen oli matkan paras päätös! Pienemmän tien ansiosta me päästiin huomattavasti halvemmalla (tietullien kautta ajomatkasta olisi saanut pulittaa noin 40 euroa bensan lisäksi), nähtiin samalla maisemia puuduttavan moottoritienäkymän sijasta ja mikä parasta, voitiin vapaasti pysähtyä aina kun nähtiin sopiva viikunapuu, uimapaikka, hedelmäkoju tai muuta vastaavaa.
Nyt alkaa olla sen verran tekstiä että kerron lisää myöhemmin jos jäi jotain tärkeää sanomatta.
