Oon nyt asunu Pariisissa melkein kaks kuukautta. Tosin päälle viikon viime kuussa kävin reissun Espanjassa pikkuruisella raakafestarilla.
Tiedoksi kiinnostuneille: Espanjassa, kolmisen tuntia Barcelonasta lounaaseen päin, on paikka nimeltä Flores de vida. Se on useamman hektaarin alue keskellä savanninomaisen kuivaa luontoa (muutaman kilometrin päässä on kuitenkin pieniä kaupunkeja), ja siellä asuu Nat joka omistaa sen paikan, mutta tavoite ois useamman ihmisen yhteisö. Nat on asunut siellä nyt istuttanut sinne paljon hedelmäpuita (söin niin paljon viikunoita suoraan puusta joka päivä että suu oli jatkuvasti haavoilla, auts) ja laittanut kasvimaan, kaikki permakulttuurin periaatteiden mukaan, ja rakennellut pientä infrastruktuuria jne, ja aina välillä Nat pitää parin viikon permakulttuurisessioita, jolloin kuka tahansa saa tulla vapaaehtoistyöhön poimimaan manteleita tai tekemään mitä milloinkin on tehtävänä ja oppimaan permakulttuuria.
Kun siellä on kerran käynyt ja oppinut paikan tavoille, voi takaisin
palata milloin vain ja elää vapaasti kunhan vain osallistuu omalla
tavallaan, mikä ei tosiaankaan vaadi paljoa työtä. Festarilla esim. tapasin ranskalaisen, joka oli tullut Floresiin
puoleksi vuodeksi tavoitteenaan pitää breikki ja löytää itsensä.
Sanoisin että Flores de vidan arvoja on kokonaisvaltainen terveys (hedelmäpainotteinen raakaruokavalio, fyysiset harjoitukset kuten jooga, henkinen hyvinvointi, harmonia, meditaatio jne), ekologisuus ja luonnon kunnioittaminen, yhteisöllisyys (musiikki, yhteistyö...).
Eräs toinen ranskalainen johon tutustuin siellä oli kiertänyt useammassa fruitaristiyhteisössä ympäri maailmaa, esim. Costa Ricassa, mutta tunsi olevansa eniten kotonaan Ecuadorin Terra frutis -yhteisössä. Siellä asuu ilmeisesti kymmenisen henkilöä, toivon että pääsen itsekin käymään ennemmin tai myöhemmin. Flores de vida on ihana paikka, mutta toistaiseksi siellä on liian vähän ihmisiä. Toivon että tulevaisuudessa sinne kehittyy oikea elävä yhteisö.
