Oma maa mansikka...?

Minun suhde armaaseen synnyinmaahan on ollut jatkuvassa muutoksessa viime vuosien ajan. Lukioaikana kritisoin Suomea ja halusin pois tuppukylä-Torniosta. Välivuoden aikana rakastuin ensin Pariisiin ja Ranskaan, mutta vähitellen Suomi alkoi voittaa vertailuissa ja palasin Suomeen hyvillä mielin. Ensimmäisenä opiskeluvuotena Helsingin yliopistossa jaksoin taas valittaa; opinnot tuntui välissä tylsiltä ja "huippuyliopistosta" löytyi kaikenlaisia epäkohtia, samoin talvella oli hyytävän kylmä.

Sitten menin opiskelemaan Lyoniin, ja uutuudenviehätyksen jälkeen alkoi Helsingissä opiskelu tuntua aina vain houkuttelevammalta. Yritin myös vakuuttaa mieheni Suomeen muutosta, mutta hän ei siitä oikein innostunut.
Kun muutin takaisin Helsinkiin, roolit olivat kuitenkin kääntyneet toisin päin: mies halusi Suomeen, kun taas itse olin alkanut ajatella, ettei Suomen ilmasto ollut ihmisiä varten (vaikka opintojen jatkaminen Helsingissä oli todellinen onni ja helpotus). Miehen Suomeen muutto ei kuitenkaan onnistunut, ja myöhemmin hän itsekin oli siitä ihan tyytyväinen.

Nykyään minun on vaikea kuvitella asuvani Suomessa valmistumisen jälkeen. Kun tutustuu fruitaristiseen elämäntapaan, ymmärtää kuinka tärkeää aurinko on ihmiselle, samoin kuin hyvälaatuiset, tuoreet hedelmät ja vihannekset. Suomessa on pula molemmista, kun taas Ranskassa tilanne on huomattavasti parempi, kuten edellinen toripostauksenikin osoittaa.

Ikävöin tälläkin hetkellä Suomen kulttuuria; opetusharjoittelu Ranskassa on suoraan sanottuna paljon ankeampaa ja tuntien seuraaminen piinallista (oppilasraukat!). En epäröisi hetkeäkään asua Suomessa jos vain ilmasto olisi toinen. Haluan kuitenkin rakentaa elämäni suotuisissa olosuhteissa. Ihminen on luotu päiväntasaajalle, ja sinne päin olen itsekin menossa. Ranska on ensimmäinen etappi, seuraavaksi muutamme ehkä Espanjaan.

Ilmasto ei tietenkään ole ainoa tärkeä hyvään elämään vaikuttava tekijä, mutta se on yksi lähtökohdista. Jokainen tietää sen tunteen, kun aurinko alkaa viimein paistaa keväällä. Ja toisaalta sen tunteen, kun talvella herätyskello soi ja ulkona on pilkkopimeää, ja kun pääsee koulusta/töistä, on pilkkopimeää. Ihmisen kuuluisi nousta silloin, kun aurinko nousee, ja laittaa nukkumaan silloin kun aurinko laskee

Aurinkoista alkukevättä!

PS. Kerro ihmeessä mielipiteesi aiheesta kommentilla!