Violetti mehu

 Ajattelin jakaa tänään pienen mehureseptin. Tein tätä mehua tänään ja hyvää oli. Eli niin kuin kuvasta näkyy, ainekset oli persilja, nelja pienehköä punajuurta, pala inkivääriä, lehtikaalta ja kaksi mandariinia. Lehtikaalta laitoin itse asiassa vielä lisää että saisin enemmän mehua. Söin pari noita samoja mandariineja eilen ja sain huomata että ne oli melkein yhtä kirpeitä kuin sitruunat! Siksi mehustan ne mieluummin. Persilja ja punajuuri on molemmat erinomaisia erityisesti munuaisten puhdistamiseen ja parantamiseen, punajuuri myös keuhkoille. Yksi minun lyonilainen kaveri kertoi, että oli mehustanut ahkerasti punajuurta ja sitten ihmetellyt, kun munuaisiin sattui ja muistaakseni mennyt lääkärillekin sen takia. Myöhemmin hän oli jostain Thierryn videosta nähnyt, että punajuurimehun kanssa kannattaa edetä pikkuhiljaa, koska sillä on niin voimakas vaikutus munuaisille.
Tähän mehuun sopisi hyvin myös kurkku tai selleri, joista tulee myös enemmän mehua. Punajuuren sijasta tai lisäksi voi myös laittaa porkkanaa, ja persiljan sijasta vaikka tilliä tai korianteria.

Huomatkaa vasta hankkimani ekologinen teräksinen pilli!

Taateleista

Ostin tällä kertaa vähän eri taateleita kuin tavallisesti. Kuvassa olevat on aika hyviä, vähän kovempia taateleita kuin ne joita olen pitkään käyttänyt. Ne maistuu näin vaihteeksi paremmilta kuin pehmeät, mutta kovuus voi aiheuttaa ongelmia. Tein esimerkiksi äsken banaanismoothien johon laiton kourallisen näitä taateleita sekaan, ja vähän kyllä hirvitti että hajottaako ne koko tehosekoittimen.

Ostin nämä taatelit Helsingin yliopiston metroasemalla sijaitsevasta itämaisesta liikkeestä (Hauler Oriental Market), jossa on useampaa erilaista sorttia taateleita. Nämä oli sieltä halvimmasta päästä mutta en nyt muista tarkkaa kilohintaa, siellä viiden euron kieppeillä kai se oli. Aion kokeilla vähän kaikkia, patsi niitä missä on glukoosisiirappia tai muita lisäaineita. Minua kiusaa edelleen ne taatelit joita maistoin tuttavan luona Lyonissa, ne oli niin makeita ja jotenkin mantelisen makuisia ja myös sopivan pehmeitä, enkä tiedä mistä löytäisin samanlaisia!

Toisaalta on selvää esim tässä videossa mainitun sylkitestin perusteella että mullakin (kuten suurella osalla ihmisistä nykyään) on kandidoosi eli hiivasienitulehdusta kehossa, joten kuivahedelmiä kannattaisi oikeastaan välttää. Siitä aiheesta kirjoitan varmaan myöhemmin enemmänkin.

Banaaneja pakkaseen

Banaaneja ei tunnetusti ole koskaan liikaa, koska ne joita ei ehdi tuoreena syömään, voi heittää pakasteeseen ja tehdä myöhemmin banaanijäätelöä.

Pakastamiseen kannattaa käyttää käteviä helposti suljettavia pakastepusseja (huom. tämä ei ole mainos, enkä saa tästä mitään palkkaa). Tavalliset muovipussit nimittäin liimantuu helposti pysyvästi kiinni banaaneihin ja myös sotkeentuu inhottavasti käytössä. Rasiat taas vie liikaa tilaa pakastimessa. Kuvassa olevan kaltaisia pakastepusseja voi käyttää vaikka kuinka moneen kertaan eikä niitä tarvitse edes pestä käyttökertojen välillä jos tyhjiäkin (käytettyjä) pusseja säilyttää pakastimessa. Banaanit kannattaa jo pussittaessa laittaa sopiviin paloihin, joko puoliksi tai pienemmäksi, jolloin jäätelönteosta tulee entistä nopeampaa. Vielä pidemmällekin voi mennä laittamalla pussiin juuri sen verran banaaneja kuin yleensä käyttää yhteen jäätelösatsiin.

Asiaa pähkinöistä

 

Pähkinät on hyvää, mutta tosi väärinkäytettyä ravintoa. Tiettyjen kriteerien pitäisi täyttyä, jotta ne olisi keholle terveellisiä eikä haitallisia. Ensimmäinen on tuoreus. Kun ostaa pähkinöitä, jotka on kuorittu ja pakattu pieniin muovipusseihin, voi olla aika varma että niistä on tuoreus ja raakuus kaukana. Tuoreus on kuitenkin tärkeää, koska pähkinät on suureksi osaksi rasvoja, ja rasvat tunnetusti muuttuu härskiintyessään haitallisiksi. Jos pähkinöitä ei pääse itse keräämään luonnosta, mikä olisi ihanneratkaisu, on paras ostaa ne kuorellisina esim. torilta. Ostin kuvassa olevat pähkinät Lyonin luomutorilta hintaan 4,50e/kg, mikä on todella edullinen hinta. Lisäksi kysyin myyjältä pähkinöiden raakuudesta ja tuoreudesta. Tämä kertoi, että pähkinät oli lokakuun satoa ja kuivattu perinteisellä menetelmällä ilman kuumennusta. Kuumennus on ilmeisesti kuitenkin hyvin tavallinen käytäntö. Siksi oikeasti tuoreita ja raakoja pähkinöitä on aika vaikea löytää, varsinkin Suomesta, jossa niitä ei ymmärtääkseni tuoteta. Yksi vaihtoehto voisi olla netistä tilaaminen.

Joka tapauksessa sanoisin että kuorelliset pähkinät on vähemmän käsiteltyjä kuin kuoritut, joten itse ainakin suosin niitä. Okraw puhuu tässä videossa pähkinöiden tuoreudesta.

 Tässä vinkkejä pähkinöiden avaamiseen. Siihen ei suinkaan tarvita välttämättä pähkinänsärkijää, vaan jo paljailla käsillä pääsee pitkälle. Ensimmäiseksi tekniikka, jolla aukeaa helposti ainakin pekaanipähkinät ja suhteellisen helposti saksanpähkinät. Eli otetaan nyrkkiin kaksi pähkinää ja puristetaan niitä toisiaan vasten kunnes jompi kumpi antaa periksi.

 Toinen tekniikka, joka on saksanpähkinöiden kohdalla ehkä toimivampi: saksien käyttö. Saksien terä siis työnnetään pähkinän päällä olevaan pehmeämpään kohtaan ja kierretään terää niin että pähkinä avautuu.

Näin! Saksanpähkinät on vielä helppoja avattavia, mutta toista se on makadamiapähkinöiden kohdalla. Yritin eilen saada auki makadamioita pähkinänsärkijällä, mutta kun olin loukannut itseni kahdesti ja saanut pähkinänkuoria lentämään pitkin huonetta, päätin antaa periksi. Ilmeisesti niitä varten tarvittaisiin aivan erityinen pähkinänsärkijä.

Mitä sitten kun pähkinä on saatu auki? Suosittelen malttamaan mielesi ja laittamaan pähkinät veteen likoamaan ennen syömistä. Mielellään yön yli. Silloin niistä vapautuu sulamista estäviä aineita, ja niiden proteiinit ja rasvat muuttuu paljon paremmin sulaviksi. Näin ne antaa keholle ravintoaineita sen sijaan, että ne varastaisi niitä keholta. Lifegenerator puhuu asiasta tässä ja tässä videossa.

Jos haluat mennä vielä astetta pidemmälle, tee pähkinöistä herkullista jogurttia tai muuta vastaavaa, johon laitat bakteereja, jotka tekee niistä vielä sulavampia. Tässä vielä alkuperäinen lifegeneratorin mantelijogurttiresepti, jossa myös vähän asiaa pähkinöistä.

Kun pähkinät syödään käsiteltyinä, härskiintyneinä ja ilman liottamista niin kuin useimmiten on tapana, ei pidä ihmetellä jos ne aiheuttaa kehossa enemmän pahoinvointia kuin hyvinvointia. Jos saatavilla on vain tällaisia pähkinöitä, on parempi valita tuoreita avokadoja tai kookospähkinöitä rasvan lähteeksi.

Video: Heitä pois se limsa!

Tässä uusin tekstittämäni video Thierry Casasnovasilta. Aiheena on siis limsa ja siihen liittyvät uudet tutkimustulokset.Video on vain 15 minuuttia ja inspiroi ehkä vaihtamaan limsan johonkin muuhun. Ja vaikka et limsaa joisikaan niin suosittelen katsomaan silti!

Mehupaaston päättäminen ja sananen palelusta

Tässä minun ensimmäinen ateria paaston jälkeen, kyllä maistui! Aion aloittaa tosi kevyesti paastonjälkeisen elämän mutta kyllä se nyt niin lipsahti että söin vähän muitakin hedelmiä siinä vielä ja illalla kokeilin ensimmäistä kertaa Kristinan uudehkoa kurkkurullareseptiä, joka oli mahtava! Mutta eipä siinä mitään kun ei sentään ollut vesipaastosta kyse.

 Huomasin muuten paaston viimeisenä päivänä, että minua paleli vähän. Kuittasin sen kuitenkin ensin sillä että hoasilla tunnetusti on kylmä. Mutta kun koko yön palelin vaikka olin pyjamassa peiton alla niin tajusin että jostain muusta on kyse. Ja seuraavana aamuna viluisuus vain voimistui, kunnes söin appelsiiniaterian, jolloin palelu vähitellen lakkasi kokonaan.

Löysin regenere.org -sivulta hyvän koosteen palelusta. Siinä sanottiin, että aluksi kun ihminen siirtyy fysiologisempaan ruokavalioon, kehon prioriteett on eritys ja puhdistus, jotka vaativat valtavasti energiaa. Se johtaa siihen, että keholla ei ole tarpeeksi energiaa lämmön tuottamiseen. Viluisuus kertoo aina kehon myrkyllisyydestä: myrkkyjä vapautuu vereen enemmän kuin keho pystyy erittämään niitä ulos. Tällöin olisi hyvä tehostaa eritystä (esim. kuivaharjauksella).
Tämän vaiheen jälkeen fysiologinen elämäntapa ja ruokavalio johtavat lämmön tunteeseen niin kesällä kuin talvellakin. Ihmiset, jotka ovat käyneet läpi kehon puhdistumisen ja joiden lisämunuaiset ovat hyvässä kunnossa, palelevat vähemmän kuin muut. Heidän kehonsa lämpötila on alhaisempi.
Viluisuus on myös merkki siitä, että jokin ei sovi meille. Jos esimerkiksi syömme aterian ja meille tulee kylmä, se tarkoittaa että ateria ei sovellu meille. Kilpirauhanen, joka vastaa kehon lämpötilasta, ilmoittaa sen meille hidastamalla aineenvaihduntaa.

Näin! Eli sanoisin että minua alkoi paaston aikana palella, koska kun keho huomasi, ettei ruuansulatukseen enää mennyt energiaa, se käytti tilaisuuden hyväkseen ja käynnisti puhdistumisen oikein kunnolla. Lopulta myrkkyjä vapautui liikaa minun erityskapasiteetille. Ehkä tässä vaiheessa oli ihan hyvä painaa jarrua aloittamalla taas syöminen. Nimittäin ei ole mitään järkeä vapauttaa myrkkyjä enemmän kuin keho pystyy saamaan niitä ulos: Thierryn sanoin, kipu = virhe.

Mehupaastopäivä 7

Jipii! Viimeistä viedään!

Mehustin tänään fenkolia, kurkkua, appelsiinia, inkivääriä, sitruunaa ja pinaattia. Parasta oli jälkimmäinen mehu, johon laitoin:

1 appelsiinin
puoli kurkkua (jos ei enemmänkin)
pinaattia
puoli fenkolia

Mehustus on vähän niin kuin ruuanlaittoa: ei riitä että heittelee sekaan mitä vain käteen sattuu. Jos siis haluaa hyvänmakuisen lopputuloksen. Pitää olla vähän ideaa siitä että mitkä asiat sopii yhteen ja mitkä ei, ja paljonko kannattaa laittaa mitäkin. Tämän aamuinen mehu esimerkiksi oli hieman liian karvaan makuista, siinä oli ehkä liikaa fenkolia. Mehureseptejä onneksi löytyy netistä ja vähitellen oppii itsekin tekemään hyviä yhdistelmiä. Yksinkertaisuus on valttia!

Paastoamisesta vielä: mehupaasto on minusta tosi helppoa siinä mielessä, että olo pysyy ihan normaalina jos vain juo tarpeeksi mehuja. Tai no, ainakin minun kohdalla. Jos keho on kovin tukkoinen, voi olla että joutuu kärsimään puhdistusoireista. Paastosin aika vähillä kaloreilla, koska en jaksanut enkä ehtinyt mehustaa enempää kuin kahdesti päivässä, ja silloinkin enimmäkseen vihanneksia välttääkseni verensokeripiikin joka voi tulla hedelmämehuista. Toisaalta minusta oli hyväkin keventää oikein kunnolla vaihteeksi.
Joten minun tapauksessa ainoa mitä mehupaasto vaatii on itsekuria ja kärsivällisyyttä, kun pitää pidättäytyä kiinteästä ruuasta jota kuitenkin tekee mieli. No, vähän viitseliäisyyttä myös mehustamiseen, koska vaikkei se ole erityisen monimutkaista, on kuitenkin vaivattomampaa vain napata kasa päärynöitä ja pistellä ne poskeensa.

Suosittelen mehupaastoa kaikille, tai vähintäänkin vihermehujen lisäämistä ruokavalioon niin paljon kuin mahdollista! Minun seuraava haaste on sitten parin viikon mehupaasto, ja lopulta kolmen viikon, jos vain kärsivällisyys riittää jonain päivänä. Haluan myös kokeilla muutaman päivän vesipaastoa.
Paasto pitää tunnetusti päättää pikkuhiljaa, ei raskaalla juhla-aterialla, joten huomenna aion herkutella appelsiineilla. Enpä ole pitkään aikaan odottanut näin innokkaasti maanantaita...