Täällä ollaan! Unirytmi on muuttunut aivan ihmeelliseksi: laitoin eilen illalla nukkumaan klo 21 kun väsytti jo hirveästi ja tänä aamuna heräsin klo 7 maissa. Vähän eri meininki kuin Pariisissa, jossa pitkälti nousin klo 11 ja sain unen päästä kiinni vasta puolenyön jälkeen, pahimmillaan neljän maissa aamulla.
Tähän mennessä on ollut aurinkoista eikä ole jatkuvasti tarvinnut takkia, pääsin myös ensimmäistä kertaa elämässäni avoautolla ajelemaan (en siis itse ajanut vaan istuin etupenkillä)! Täällä ei ilmeisesti ole hirveästi lunta luvassa, mutta vuorille pääsee kai aika nopeasti laskettelemaan ym. Vähän harmittaa ettei mulla ole toppahousuja ym hiihto/lasketteluvarusteita mukana; ne ois vieny niin paljon tilaa matkalaukussa.
Maahantulo oli kyllä aika jännittävä, kun pelottava naisviranomainen esitti kysymyksiä epäilevään sävyyn ja sitten ilmoitti että joutuisin tarkempaan syyniin eli toiseen haastatteluun. Toinen viranomainen oli onneksi paljon rennompi ja muutamien kysymysten jälkeen pääsin lopulta lähtemään vapaana naisena.
Lentokentältä pääsin suoraan töihin; olen kierrellyt eilen ja toissapäivänä Tarinoijan kanssa eri kouluissa eräänlaisia muskaritunteja pitämässä. Tai siis lähinnä olen ollut itse tarkkailijan asemassa toistaiseksi. Eilen illalla viritin ukulelen joka on minun vapaasti käytettävissä, yritän oppia säestämään sillä lauluja. On mielenkiintoista olla vaihteeksi tekemisissä pienten lasten kanssa mutta odotan kyllä myös innolla ala-asteikäisten tai vanhempien oppilaiden parissa työskentelyä.
Asun toistaiseksi Tarinoijan perheen luona. Kaikki on tosi mukavia, Tarinoijan vaimo Askartelija on myös koulussa töissä ja perheen 12- ja 14-vuotiaat pojat on mahtavia, nuorempi soittaa viulua ja me aiotaankin soittaa yhdessä joululauluja kun mulla sattui sopivasti mukaan kahdelle viululle sovitettuja nuotteja.
Täällä on ihan thanksgiving-meininki jo, vaikka juhla on varsinaisesti vasta ens viikon torstaina. Toissapäivänä oli jo yhdellä koululla thanksgivingjuhla ja eilen Askartelijan koululla, jonne se vei eläviä kalkkunoita oppilaiden ihailtavaksi. Ne pitää tosiaan kummallista ääntä! Ootan innolla torstaita!
Ahh toinen perheen pojista kävi just ilmoittamassa että tarjolla olisi pannukakkuja. Mutta yritän nyt pitää kiinni edes siitä etten syö aamupalaa enkä lihaa. Eilen tuli jo syötyä kaikenmaailman suklaakakkuja kun yhden ryhmän lapsella oli synttärit ja Askartelijan luokassa oli herkkupöytä katettuna. Joku oli tehnyt ihan mahtavia vegesushirullia! Toissailtana maistelin myös jäätelöä kun pojat kaivoi pakastimesta esille kaksi valtavaa jäätelöpurkkia.
Saa nähdä mitä tänään on ohjelmassa.
Onneksi otin villasukat mukaan, kivempi pitää niitä sisällä kuin kenkiä.
Kielihuomio: "that's neat".
Täällä ollaan blogin ääressä! Oot kyllä sitkeä mimmi, mulla olisi saattanut tulla itku jo ensimmäisessä viisumikuulustelussa... :D Thanksgiving kiinnostaa, kerrothan sitten siitä!
RépondreSupprimerJee! Haha itkeminen ois luultavasti ollu tosi epäilyttävää siinä tilanteessa x) Kerron :)
RépondreSupprimer