Viikonlopun viettoa perheen kanssa

Hauska viikonloppu. Eilen leivoin banaanikakkua johon tuli banaanijauhoja (?!) ja lisättiin tietenki reseptiin suklaahippuja. Sitten kävin kävelyllä naapurustossa. Oli tosi amerikkalaista, monilla Amerikan lippuki pihalla.

 Aloitin myös minun harjoittelun/koulutuksen teoriaosan Moodlessa. Mitä olen tähän mennessä nähnyt niin se on semmosta yliopistotyylistä ja erityisesti MOOC-tyylistä hommaa että pitää lukea artikkeleita tai katsoa videoita ja sitten vastata niihin liittyvään esseekysymykseen. Mietin tänään pään puhki yhtä kysymystä (liittyen omiin koulumuistoihin) enkä vieläkään ole onnistunut löytämään sopivaa muistoa, turhauttavaa. Mutta mielenkiintoista.

Tänään opin soittamaan ukulelellä Tuiki tuiki tähtösen ja You Are My Sunshine. Kertasin myös muiden lastenlaulujen sanoja. Myöhemmin soitin viulua (sitä samaa Bachin konserttoa kahdelle viululle, pitäis tosissaan löytää uusia nuotteja).

Sitten pyöräilin (kauhealla pyörällä jossa on tanko super alhaalla ja jarrut varsinki tosi kaukana) poikien kanssa (vanhemmat meni autolla) näiden mummolaan jossa oli eräänlainen muistojuhla menehtyneen tädin kunniaksi. Käytännössä se tarkoitti sitä että joukko sukulaisia (+ mie) kokoontui syömään ja juttelemaan, meininki oli itse asiassa tosi rento ja arkinen, eikä minkäänlaisia puheita tai muuta ohjelmaa ollut ollenkaan. Mummo oli tosi mukava ja hyvin mummomaisesti tyrkytti ruokaa. Söin ensimmäistä kertaa vaahtokarkkisalaattia ja Jell-O:ta jossa oli kokonaisia vadelmia sisällä (vadelmat oli hyviä). Amerikkalaiset ei tosiaan ole mitään gourmet-ihmisiä!

Rupattelin muun muassa erään Denverin keskustassa asuvan akupunktuurin harjoittajan kanssa jonka vanhemmat on ranskalaisia ja joka odottaa innolla että pääsee muuttamaan Eurooppaan.

"Mikä sinua Coloradossa vaivaa?
- Siis mikä minua EI vaivaa?"

Rohkaisevaa... kaikki kysyy kuinka kauan aion olla täällä. Se on ärsyttävää koska en oikein tiiä mitä vastata.

Yks pariskunta osti iltapäivän aikana talon. Rouva näytti siitä kuvia puhelimelta. Se oli tosi iso ja puinen, vähän niinkö mökin ja kartanon risteytys. Ulkoa se oli aika hieno, sisältä taas ei oikein minun tyyliä, mutta ihastelin tietenkin kohteliaasti.

Kotiin palattua käytiin vuokraamassa elokuva, The Mummy, ja katottiin se porukalla. Se oli kamala, en suosittele. Toinen pojista toi kaveriksi valtavan säkin halloweenkarkkeja, lähinnä suklaita, tyyliin mini-snickersejä ja twixejä ym vastaavia.

Kävin kyseisen pojan huoneessa ennen elokuvaa ja päivittelin, "You all have a walk-in closet in your room!" Ja selitin että Euroopassa kellään ei ole kokonaista vaatehuonetta huoneessa (paitsi minun isosiskolla mutta se asuukin Vaasassa). Nuorempi pojista oli tyyliin, "I don't get it, what else could it be?" Mihin sen veli vastasi, "A closet you can't walk in!"

Yks päivä kun oltiin autotallissa sanoin, "Vau, kuinka monta pyörää teillä oikein on!" Ja nuorempi pojista laski että joku 8. "Isä, miks meillä on näin monta pyörää?" "No haloo, koska me ollaan amerikkalaisia!"

Yks juttu mitä en tajua on, miten niillä ei koskaan ole kylmä! Nukuin viime yön vaatteet päällä kun edellisenä yönä paleli (ekstraviltti ois kyllä varmaan parempi ratkaisu), ja muutenkin tässä talossa on minusta viileää, mutta pojat varsinkin on jatkuvasti t-paidassa ja sortseissa, ja Askartelijalla on aina sandaalit jalassa kun taas mulla villasukat, villapaita ja huivi kaulassa! Ja kaikilla ilmeisesti on täällä jääkaappi missä on semmonen jääpala-automaatti, ja sitten ne aina laittaa niitä jääpaloja mihin tahansa juomaan. En tajua.

Varsinkin nuoremmasta pojasta tulee muuten ihan oma nuorin pikkuveli mieleen, samanlainen hyperaktiivinen lörpöttelijä, tosi hellyttävä.