Kohti uusia seikkailuja

Palasin Suomesta Pariisiin lokakuun lopulla ja paineet löytää asunto marraskuulle kasvoi päivä päivältä, tunsin venyttäneeni jo liikaa Mustatukan kämppisten vieraanvaraisuutta vaikkei kukaan siihen suuntaan vihjannutkaan. Vierailin useammassa asunnossa kunnes tajusin ettei oikeastaan ollut järkeä vuokrata huonetta kuukaudeksi kun luultavasti muuttaisin maasta kuun puolessavälissä, vaikkei mikään ollut varmaa. Päätin sen sijaan hakea vaihteeksi yösijaa entisen Lyonin kämppiksen ja rakkaan ystävän Arabittaren luota Pariisissa ja mennä viikoksi Lyonissa käymään ennen lähtöä. Alun perin olin ajatellut käydä Lyonissa vain kääntymässä napatakseni viulun Fafan luota matkalle mukaan. 

Marraskuun alkuun mahtui myös kahdet halloweenjuhlat ja Quantum Liberation -viikonloppukurssi, siitä lisää myöhemmin. 

 Sain 10 eurolla lipun flixbussilla Lyoniin (paluu oli sitten vähän kalliimpi). Siellä kaverit otti minun lämpimästi vastaan, kävin myös Fafan luona hakemassa viulun ja vähän muitakin tavaroita ja jätin toisia Pariisista tuomiani jälkeeni. Vietin iltaa Fafan ja tämän tyttöystävän kanssa, ja kun joku keksi että enkö voisi leipaista raakakakun ennen kuin lähden niin tein sitten porkkanakakun pienillä mukautuksilla kahden innokkaan apurin avustamana. Sitä sitten nautittiin ennen nukkumaanmenoa. Nyt suosittelisinkin laittamaan porkkanat hienona raasteena porkkanakuidun sijaan (tulee mehukkaampaa) ja voin sanoa että cashewpähkinät voi korvata saksanpähkinöillä – mutta niitä on paras liottaa vähintään tunti etukäteen jos ei halua karvasta makua. 

 Kakku ja myös Fafan tekemä yksinkertainen salaatti (salaattia, punajuurta raasteena, avokadoa, merivettä, olikohan siinä muuta) inspiroi syömään enemmän raakaruokaa. Jos ei ole vielä tullut selväksi niin siitä lähtien kun muutin Pariisiin, olen ollut aika rappiolla ruuan suhteen: paljon kokkalua, ulkona syömistä, sokeria, leipomista. Mikä tietenkin näkyy sekä painossa että olossa ja ulkonäössä. Aikomus olisi nyt palata hyviin tapoihin ja luulisin että minun elämään tulee pian aktiviteettia ja rutiinia joka auttaa siinä.
Toisten kavereiden luona tein aika samantyyppisen salaatin, jossa oli paljon salaattia, 1-2 porkkanaa raasteena, avokadoa plus salaattikastike johon tulee: 1 osa sitruunamehua, 1 osa soijakastiketta ja 1 osa kylmäpuristettua rypsiöljyä. Tai nyt kyllä mietin että pitiköhän öljyä sittenkin olla kaksi osaa... 

Salaatin lisäksi kuvassa näkyy eräänlainen jättirösti; kuva ei oikein tee oikeutta mutta hyvää sekin oli! Sitä varten raastettiin perunoita ja sekoitettiin sitten mukaan öljyä, suolaa, pippuria ja yrttisekoitusta, ja sitten vain levitettiin (teflon)pannulle ehkä parin sentin paksuiseksi lätyksi ja annettiin paistua molemmilta puolilta (ehkä 10-15 min). Helppo ja nopea!

Palasin sitten Sunnuntaiaamuna Pariisiin ja hain maanantaina postista viisumin. Ette ikinä arvaa minkälainen koettelemus siitä kehkeytyi! Ensimmäinen reissu postitoimistolle oli turha, koska vaikka kirjettä oli käyty tuomassa jo edellisellä viikolla kun olin vielä Lyonissa (se vaati allekirjoituksen), sen pystyi hakemaan toimistosta vasta klo 14 lähtien. Kun sitten neljän maissa palasin ja esitin tiskillä postinjakajan jättämän paperin, täti kieltäytyikin antamasta kirjettä koska paperissa ei jostain syystä lukenut minun nimeä ja osoitetta vaan joku mystinen "TEST" ja katu 15. kaupunginosassa. Väittelin hetken tädin kanssa selittäen että kirjeessä oli minun passi ja viisumi, että olin saanut sähköpostin jonka mukaan kirje oli haettavissa, eikä ollut minun vika jos konsulaatissa oli tehty virhe osoitteen kanssa, ja olihan se kuitenkin tullut oikeaan postilaatikkoon. Ääni alkoi korottua kun täti intti yhä vain ettei voinut antaa kirjettä koska siinä ei ollut minun nimeä, olihan postinjakaja voinut tehdä virheen! Lopulta sain kaivettua sähköpostista esiin edellämainitun meilin jossa onneksi näkyi lähetyksen numero. Täti ei vieläkään ollut vakuuttunut mutta lähti kuitenkin neuvottelemaan toisen työntekijän kanssa. Pitkähkön keskustelun jälkeen molemmat tuli kirjeen kanssa tiskille ja sanoi että minun pitäisi avata se heti että he voisivat varmistaa että se oli mulle. Kuoresta näkyi heti että sisällä oli passi, ja yllättäen se olikin minun, haloo. Myöhemmin näin että kuoressa myös oli kuin olikin minun nimi ja osoite vaikka täti oli toisin väittänyt kun kysyin! Poistuin postitoimistosta hengittäen syvään useamman kerran ja avasin sitten passin ihaillakseni hienoa viisumia. 

Siitä lähtien kun lopetin työt heinäkuun alussa, mietin mitä tekisin seuraavaksi. Mietin demokraattisen koulun perustamista Senegalissa, ashramissa asumista ja meditointia Intiassa, vapaaehtoistyötä fruitaristisessa yhteisössä Terra frutiksessa Ecuadorilla, ym. Lopulta bongasin nettisivulta demokraattisen koulun Costa Ricalla, tsekkasin koulun nettisivut ja ajattelin, vau, tämä vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Otin yhteyttä kouluun ja pitkällisen sähköpostien ja whatsapp-ääniviestien vaihdon jälkeen olen parin tunnin päästä lähdössä Lontoon kautta Coloradon osavaltioon Denveriin, joka on yksi järjestön tukikohdista. 
Jännittävää! Yritän kirjoittaa säännöllisesti.    

Lähde: clipartix.com