Elävän lait III: Kehon ph-tasapaino

Kehon ph-tasapainon ymmärtäminen on todella tärkeää koko kehon toiminnan ymmärtämiseksi. Mitä on hapan ja mitä on emäksinen? Ph-taulukossa joka menee nollasta neljääntoista, 7 on neutraali, 0 on niin hapan kuin voi olla ja 14 on niin emäksinen kuin voi olla. Kaikki mikä polttaa, syövyttää, tulehduttaa jne on hapanta. Emäksinen taas parantaa - tosin molemmat ääripäät (14 ja 0) ovat syövyttäviä. Ihmisen kehon, ja erityisesti veren, pitää aina olla 7,4. Jos tämä arvo heittää kymmenesosankin, niin ihmisen henki on silloin vaarassa. Esimerkiksi ihmisillä joilla on joku vakava sairaus, ph saattaa olla 7,38. Joten on ehdottoman tärkeää että keho pitää ph:n tasaisena. Niinkuin huomaatte, 7,4 on hieman kallellaan emäksiseen päin: ihmisen on oltava emäksinen.

Mistä se sitten riippuu, onko veri hapanta vai emäksistä? Se riippuu siitä mitä veressä on: veri kuljettaa ravintoaineita; eli siis kun me syömme ruoka-aineen, keho (toivottavasti) sulattaa sen, sitten se siirtyy suolistoon, missä on sellainen asia kuin suoliston seinämä, ja kun ruoka-aineet pääsevät suoliston seinämästä läpi, ne voidaan laskea vereen. Ja ne ruoka-aineet jotka lasketaan vereen vaikuttavat siihen onko veri hapanta vai emäksistä. Mutta jottei meidän tarvitsisi kokoajan syödä just oikeanlaisia ruoka-aineita, keholla on tiettyjä säätelymekanismeja. Nimittäin tietyt ruoka-aineet happamoittavat verta, ja toiset taas alkaloivat sitä eli tekevät emäksiseksi, joten ilman kehon säätelymekanismeja meidän pitäisi jatkuvasti laskeskella  tasapainon säilyttämiseksi.

Kun elimistöön tulee liikaa happamia aineita, keholla on kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen ja nopein vaihtoehto on ödeema, eli happamalle alueelle kerätään paljon vettä haitallisten aineiden laimentamiseksi. Eli turvotus tarkoittaa hetkellistä myrkytystilaa tietyllä alueella. Esimerkiksi kun syömme suolaa, tavallista ruokasuolaa joka on myrkyllistä elimistölle, meillä on hetken päästä jano. Miksi suola janottaa? Koska kehon on laimennettava suola vedellä. Toisin sanoen jano tarkoittaa nestehukkaa, myrkytystilaa ja kehon tarvetta luoda ödeema.
Tämä on siis ensimmäinen ratkaisu, kun veri uhkaa happamoitua liikaa, ja se on vain väliaikainen ratkaisu.

Toinen ratkaisu on ottaa happamat aineet verestä ja varastoida ne niin etteivät ne vahingoita kudoksia. Keholla on tähän mielenkiintoinen strategia, se ympäröi aggressiiviset aineet rasvalla, ja varastoi ne vartalon rasvakerrokseen. Ihmiset valittavat että heillä on liikaa rasvaa kehossa, mutta itse asiassa heidän kehonsa ei ole liian rasvainen vaan liian hapan. Ihminen ei voi silloin laihtua, koska happamuus vaatii rasvaa elimistön suojelemiseksi. Miksi suoniin kerääntyy kolesterolia? Kolesteroli on rasvahappoja, jotka kerääntyvät suoniin suojellakseen niitä happamilta hyökkäyksiltä.
Joten toinen strategia veren ph-arvon tasapainottamiseksi ovat rasvavarastot. 

Kolmas keino happamuutta vastaan ovat kehon mineraalivarastot. Luut, hampaat, koko luuranko, ovat mineraalivarastoja. Mineraalit ovat aineita jotka sijoittuvat taulukossa välille 7-14 eli ovat emäksisiä, ja jos ne yhdistetään sellaisen aineen kanssa joka on välillä 0-7, tuloksena on neutraali aine. Joten hapan + emäksinen = neutraali. Joten jos kehossa on liikaa happamia aineita, keho pumppaa mineraalivarastoista mineraaleja, joilla se neutralisoi happamuuden. Tuloksena on osteoporoosi, nivelrikko, demineralisaatio eli kivennäisaineiden puute, ihan vain siksi että keho on niin hapan että sen on käytettävä mineraalivarastojaan.
Sen näkee että tietyillä ihmisillä keho mieluummin varastoi happamat aineet rasvaan, eli kun he syövät vääränlaisia ruoka-aineita, he lihovat, ja heillä on harvemmin osteporoosiongelmia; toiset taas ovat todella happamia mutta pysyvät laihoina, koska heidän kehonsa käyttää kivennäisainevarastoja happojen neutralisoimiseen.
 Joten keho käyttää näitä kolmea mekanismia ph-tasapainotilan säilyttämiseksi, ja ihmisestä riippua enemmän tai vähemmän tiettyä mekanismia. 

Mitä ne happamat aineet sitten ovat, jotka uhkaavat kehoa? Mitä emäkset ovat? Yksinkertaista: tuoreet hedelmät ja vihannekset ovat emäksisiä, kaikki muu on hapanta. Entä sitten sitrushedelmät, jotka maistuvat happamilta? Ne maistuvat happamilta koska niissä on luontaisia happamia aineita, mutta koska ne sisältävät paljon mineraaleja, ne ovat loppujen lopuksi emäksisiä. Pähkinät ovat juuri ja juuri happaman puolella kun taas vaikkapa liha on todella hapanta. Vihreissä lehtivihanneksissa on valtava määrä mineraaleja, ja ne auttavatkin alkalinisoimaan kehon, joka on happamoitunut vuosien varrella väärien ruokailutottumusten myötä. On vain yksi keino päästä luonnollisesti eroon liikakiloista: "detox" eli rasvaan varastoitujen myrkkyjen eliminoiminen kehosta, prosessi jonka keho aloittaa heti kun sitä lakkaa kuormittamasta epäluonnollisella ruokavaliolla ja kun se saa energiaa raaoista hedelmistä ja vihanneksista. Kun happamat aineet poistetaan kehosta, ylimääräistä rasvaa ei enää tarvita ja se häviää automaattisesti.

Arvaatte ehkä että muullakin kuin ruokavaliolla on väliä. Stressi ym muut negatiiviset tunnetilat ja liian vähäinen unensaanti happamoittaa kehoa, auringosta nauttiminen, hyvin nukkuminen, syvään hengittäminen taas alkalinisoi. Ruuan lisäksi nielemme valitettavasti ilmansaasteita ja monenlaisia kemikaaleja jotka ovat keholle vierasaineita joita se ei pysty käyttämään hyväkseen. 

1931 lääketieteen Nobelin saanut Otto Warburg sanoi että sairaudet, kuten syöpä, kehittyvät vain happamalla kasvualustalla. Sairaudet eivät tipu taivaasta päällemme, vaan ne perustuvat kehon kokonaisvaltaiseen happamuuteen ja tukkeutumiseen ja ilmaisevat tätä epätasapainotilaa.