...Enkä koskaan käynyt koulua

Tässä toinen kirja jonka luin ihan vasta ja joka on yksi mielenkiintoisimmista ikinä.

Kuvitelkaa mies, jolla ei ole ainuttakaan todistusta: ei yliopistodiplomia, ei ylioppilastodistusta, ei peruskoulun päättötodistusta. Hän ei ole koskaan ollut edes päiväkodissa. Ja silti, kyseessä on varsinainen renessanssimies, monitaituri, jolla on useampi ammatti: André Stern on muusikko, säveltäjä, soitinrakentaja, kirjailija ja toimittaja.

Kirjan nimi suomeksi olisi "...Enkä ole koskaan käynyt koulua - Tarina onnellisesta lapsuudesta". Ihme kyllä, huomasin just Sternin nettisivulta että kirjaa ei ole julkaistu englanniksi, saati suomeksi! Sitä vastoin se löytyy ranskaksi, espanjaksi, saksaksi ja yhdellä kielellä jota en tunnista.

Stern on kuitenkin ollut runsaasti julkisuudessa ja hänestä on kirjoitettu Suomessakin: ylen artikkelissa kerrotaan miehestä, joka "on oppinut kaiken leikkimällä". Lisäksi Stern on esiintynyt TEDx talkeissa ranskaksi ja englanniksi. Itse katsoisin mieluummin tämän ranskankielisen luennon jossa on englanninkieliset tekstitykset vaikken osaisi ranskaa, koska Sternin aksentti englantia puhuessa on aika kammottava. Youtubesta löytyy myös hyvä ranskankielinen haastattelu englanninkielisillä tekstityksillä.

Kirjaa lukiessa sitä on ihan ällistynyt, että miten lapsi voikin oppia niin hirveästi tosi monimutkaisiakin asioita ja perehtyä syvästi esimerkiksi ammattimaiseen messingin valamiseen (asialle on ranskaksi termi "dinanderie" jota en suomeksi löytänyt). Tuntuu että Stern on ollut koko elämänsä ajan siinä paljon puhutussa flow-tilassa, jota muun muassa kehitys- ja oppimispsykologian luennolla hehkutettiin. Tuntuu myös, että Sternin lapsuus on ollut huomattavasti rikkaampi ja onnellisempi kuin se olisi voinut olla jos hän olisi käynyt koulua. Koulu typistää ja lamaannuttaa ihmisen täysin.
 
Tämä kirja antoi myös kivasti esimerkin koulua käymättömyydestä kaupungissa (Pariisissa), siinä missä For the Sake of Our Children kertoo vastaavasta tilanteesta maaseudulla. Ja molemmat toimii upeasti. Mulle alkaa olla päivänselvää, että jos saisin lapsia, en laittaisi niitä kouluun enkä myöskään leikkisi koulua kotona.

Harmillinen juttu on se, että tämä kyseenalaistaa täysin minun oman ammatinvalinnan. En haluaisi olla osa systeemiä, joka tuhoaa lasten luovuuden ja itsetunnon. Kuinka paljon voin opettajana itse tehdä systeemiä paremmaksi ja miten? Onko se riittävää vai olisiko parempi jättää koulu sikseen ja etsiä työtä muualta? ...siinäpä onkin miettimistä...